Eduskuntaryhmät sopivat ministeri Tuija Braxin kanssa perustuslakia uudistavan komitean asettamisesta. Tämä merkitsee sitä, että Suomessa käynnistyy uusi, kova perustuslaillinen vääntö. Jokohan siitä tulisi viimeinen taisto 40-vuotisessa sodassa.
Suomi sai uuden perustuslain 1.3.2000 -- samana päivänä, jolloin Tarja Halosen virkakausi alkoi. Laki vähensi presidentin valtaoikeuksia reippaasti vanhaan, vuoden 1919 valtiosääntöön verrattuna. Presidentti pysyi yhä ulkopolitiikan johtajana, mutta hänen piti jakaa jakaa tätä valtaa hallituksen kanssa.
Presidentille jäi myös sisäpoliittista valtaa, mutta sen merkitys on suhteellisen vähäinen nimitysvaltaa lukuunottamatta. Presidentillä säilyi niin ikään piilevä rooli hallitusten muodostamisessa, mutta hän pääsee käyttämään tätä valtaoikeuttaan vain, jos eduskuntaryhmät epäonnistuvat hallituksen muodostamisessa. Halosen aikana ryhmät ovat pitäneet presidentin poissa hallitusneuvottelijoiden pöydästä.
Kahdeksan ja puoli vuotta voimassa ollutta uutta perustuslakia arvioinut työryhmä totesi juuri, että laki on toiminut enimmäkseen hyvin lukuunottamatta virkanimityksiä ja ulkopolitiikan kaksoisjohtajuutta, joka sopii huonosti EU-aikaan. Siihen liittyvät ongelmat mielletään niin merkittäviksi, että nykyinen perustuslaki uhkaa jäädä pelkäksi Lex Haloseksi. Laiksi, joka on voimassa sellaisenaan vain hänen virkakautensa ajan.
Halosen toinen ja viimeinen virkakausi päättyy 2012. Tarmokkaasti uudistusta johtava oikeusministeri Tuija Brax ja hallitus tähtäävät siihen, että Halosta seuraavan presidentin valtaoikeudet ulko- ja sisäpolitiikassa olisivat nykyistä selvästi suppeammat. Perustuslain uudistus etenee nyt vahvassa poliittisessa myötätuulessa, kun siitä puhutaan toistaiseksi vain periaatetasolla.
Eduskuntaryhmät sopivat torstaina parlamentaarisen komitean asettamisesta uudistusta valmistelemaan. Sen vetäjäksi on tulossa eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen. Komitealla on vain vajaa vuosi työskentelyaikaa, jotta esitykset eduskunnalle voitaisiin antaa ensi syksynä. Muuten uudistus ei ehdi valmiiksi ajoissa.
Perustuslain muutos edellyttää aina huolellisesta harkintaa. Sen takia ei olekaan ihme, että vauhti ja koko uudistushanke hirvittävät joitakuita, mm. SDP:n kansanedustajaa Jacob Södermania. Aikataulua voi puolustaa sillä, ettei komitea aloita työtään puhtaalta pöydältä.
Tätä uudistusta on pohjustettu Braxin johtamassa valmisteluryhmässä. Aivan samat valtioelinten valtasuhteisiin liittyvät ongelmat olivat esillä jo 1990-luvulla, jolloin perustuslakia uudistettiin kolmen eri oikeusministerin johdolla (Jyri Häkämies, Sauli Niinistö ja Anneli Jäätteenmäki).
Kaikki keskeiset asiantuntijat ja poliitikot hallitsevat perusproblematiikan hyvin. Johtavilla poliitikoilla on omakohtaista kokemusta perustuslain ongelmista, ja ainakin puoli eduskuntaa on seurannut läheltä lain toimivuutta. Ensimmäinen uuden perustuslain arviointi tehtiin jo Johannes Koskisen oikeusministerikaudella 2003. Ulkopolitiikan jaettu johtajuus ja presidentin nimitysvalta todettiin jo silloin pulmiksi, ja käsitys on vain vahvistunut vuosien varrella.
Vanhaan perustuslakiin liittyneet ongelmat kärjistyivät Urho Kekkosen kaudella, kun hän venytti tulkintojaan presidentin valtaoikeuksista äärimmilleen. Pääministeri Mauno Koivisto piti perustuslain 50-vuotispäivänä 17.7.1969 puheen, josta tuli yhä jatkuvan uudistusprosessin lähtölaukaus. Koivisto ilmoitti siinä hallituksen tehneen periaatepäätöksen parlamentaarisen komitean asettamisesta valmistelemaan perustuslain uudistusta.
Kekkosen aikana perustuslakiuudistus törmäsi kuitenkin seinään. Hän oli liian vahva vastus, kun hänellä oli vielä tukenaan "puolipresidentillinen" valtiosääntö, joka teki hänestä suvereenin vallankäyttäjän. Koiviston ikävät kokemukset Kekkosen ajan pääministerinä johtivat perustuslain osauudistuksiin 1980-luvulla. Silloin päätettiin muun muassa suorasta presidentinvaalista.
Seuraavan uudistuskierroksen aiheutti Suomen EU-jäsenyys. Sen jälkeen perustuslain uudistustarvetta perusteltiin kulissien takana muun muassa poliittisesti kokemattoman Martti Ahtisaaren valinnalla presidentiksi. Eduskunta hyväksyi monien kiemuroiden jälkeen nykyisen perustuslain 1999. Siihen päättyi 30-vuotta aikaisemmin alkanut sota "perustuslaillista monarkiaa" ja uuden Kekkosen mahdollisuutta vastaan.
Kaikkien uudistusten suurena linjana on ollut kansanvaltaisuuden lisäys. Vuoden 2000 suuresta perustuslakiuudistuksestakin tuli kuitenkin presidenttikeskeisen ja parlamentaarisen perinteen välinen huono kompromissi, ja sen seuraukset on nähty.
Taistelua vahvaa presidentinvaltaa vastaan on käyty kohta 40 vuotta. Eikö se riitä? Suomeen olisi jo korkea aika saada parlamentarismin jaloihin periaatteisiin nojaava perustuslaki.
***
Ruotsinkielistä kulttuuria vaaliva säätiö on ostanut Stora Enson kiinteistön Oulun keskustassa. Säätiö tekisi toisen kulttuuriteon järjestämällä Weckmanin talossa avoimet ovet. Oululaisten olisi hienoa saada aistia tovi menneen maailman partruuna-atmosfääriä.