Hyvää perjantaita. Jos hörpit aamukahviasi jo ennen kahdeksaa, voit olla varma, että Susanna Pöykiö vetelee vielä sikeitä. Herätyskello soi kahdeksalta Helsingin EM-kisahotellissa Scandic Continentalissa, ja Pöykiö vääntäytyy pesulle ja aamupalalle.
Yhdeksältä taitoluistelija kiipeää bussiin, joka kuskaa urheilijoita ja muuta kisaväkeä Helsingin Areenalle Pasilaan. Hän lämmittelee verryttelyalueella ja astuu jäälle tasan kymmeneltä yhdessä harjoitusryhmä numero kahdeksan - Kiira Korven, Ison-Britannian Jenna McCorkellin, Unkarin Julia Sebestyenin ja Italian Carolina Kostnerin ja Stefania Bertonin kanssa.
Isosisko-valmentaja Heidin katsellessa Pöykiö käy läpi lyhytohjelmansa elementit. Jos valmentaja parhaaksi katsoo, Pöykiö luistelee ohjelman kokonaan läpi, mutta jättää hypyt hyppäämättä ja piruetit pyörimättä. Vielä loppuverryttely, yhdeltätoista bussiin ja takaisin hotellille.
Harjoituksen jälkeen Pöykiö lepää hetken ja lähtee sitten Designmuseoon katsomaan suomalaisten valaisinsuunnittelijoiden näyttelyä. Kun hän palaa hotellille, on aika istahtaa kampauksen ja meikin tekoon. Tavallisesti luistelija hoitaisi reilun tunnin homman itse, mutta tällä kertaa asialla on ammattilainen.
Sitten pitää rauhoittua ja keskittyä hetki. Pöykiö pötköttää sängyssä ja lukee Liza Marklundin uusinta, pistää silmät kiinni ja käy kisan läpi mielikuvaharjoituksena.
Kamat kassiin ja bussiin, ja ennen neljää iltapäivällä Pöykiö on taas kisanäyttämöllä. Päälle ensi-iltansa saava, Pia Isotuvan suunnittelema ja Heljä Laineen ompelema uusi puku, luistimet jalkaan ja yleisön eteen yhteiseen lämmittelyyn varttia vaille viisi.
Kun Areenan kello tulee 17.18,30, kajahtaa kuulutus toiseksi viimeiselle luistelijalle, numerolle 40, jonka jälkeen jäällä nähdään enää Carolina Kostner. Ladies and gentlemen - representing Finland, please welcome Susanna Pöykiö!
Pöykiö hymyilee, kohottaa kätensä, liukuu tervehtimään hurraavaa kisakansaa ja asettuu odottamaan Maksim Mrvican Leeloos´ Tunen alkutahteja. Tässä se nyt on.
Nyt ei uhota
Tuskaisen viime talven vastoinkäymisten, selkävaivojen ja jalkaleikkauksen jälkeen voisi kuvitella, että Susanna Pöykiö kokisi Helsingin EM-kisat revanssin paikkana. Tiedättehän: hei, minulla on vielä sanottavaa. Luistelijaa hymyilyttää.
"En minä uhoa tai ajattele, että nyt on pakko onnistua", hän vakuuttaa.
"Minä ja aika moni muu kuitenkin tiedämme, että kaikki jutut ovat vielä tallella. Tottakai odotan, että pystyn näyttämään, kun tiedän, kuinka hyvin treenit ovat menneet."
Vapaaohjelmaa on viilattu aavistuksen, viimeistelyn perusteella kaikki kulkee kuin ajatus, SM-kisoissa loppunutta vauhtia on haettu lisää. Virallinen tavoite on mitali.
Viime talvi opetti Pöykiön arvostamaan terveyttään, luistelun iloa, kun on kunnossa.
"Tajuan, että olen etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä näin hienon asian kanssa", hän sanoo vakavana.
"Viime talvena oli niin raskasta. Ei ole yksinkertaisesti vaan kivaa, kun on koko ajan kipeä."
Siksi on nautittava nyt. Pöykiö sanoo suhtautuneensa joihinkin kisoihin liian tiukkapipoisesti, mutta pois se EM-Helsingistä. Täällä keskitytään positiivisiin asioihin.
"Katsotaan sitten jälkeenpäin, miten kävi."
Naisten EM-lyhytohjelma perjantaina kello 11.00. Kuuma ryhmä 16.05. Lähetys Ylen TV2:ssa kello 16.00.