Oulu Kuluneella viikolla on Iijoen varsi ollut jälleen osana keskittynyttä ajatustyötä ja siitä syntyvää taidetta.
Viisi omistautunutta, ja sääskiä pelkäämätöntä, taiteilijaa on uurastanut kymmenen päivää tiukasti saadakseen valmiiksi tänään avautuvan ART Ii Biennaalin näytetyöt.
Jo toisen kerran järjestettävä biennaali tuottaa ekologisesti kestäviä teoksia Iin Kulttuurikauppilan ympärille ja joki-varren kulttuuriympäristöön.
Kymmenen päivän ajaksi paikalle kutsutut taiteilijat ovat kotoisin Ruotsista, Norjasta, Grönlannista ja Japanista. Suomea edustaa Iin oma taiteilija, Helena Kaikkonen, Kulttuurikauppilan yksi perustajista.
"Tunnelma on ollut hieno koko ajan ja olemme olleet todella ahkeria", sanoo tekstiilitaiteilija Kaikkonen, jonka oman työn nimi on Pimeyden kautta valoon, Through the darkness to the light.
"On mielenkiintoista, että meillä kaikilla on niin erilaiset työt. Oman vaatimuksensa asettaa pitkäikäisyys eli töiden tulisi kestää tuolla luonnossa enemmän kuin yhden kesän."
Kaikkosen oman työn lähtökohtana ovat puut ja valo. Hän on ripustanut ylös jokivarren puihin virkattuja pyöreitä pieniä liinoja, jotka hohtavat valoa kuin auringot yössä.
"Välillä kävi mielessä, että miksihän mää tällaista teen...en aina itsekkään ole selvillä töistäni", hän naurahtaa.
"Mutta puu on minulle tärkeä elementti, siinäkin on pimeys ja valo: juuret jotka nousevat pimeydestä kohti aurinkoa. Halusin siirtää kesän keskelle talvea. Pyörylät on käsitelty säänkestäväksi ja valoa hohtaviksi. Löysin lankaan maalia, joka energisoi itsensä, kun sen laittaa pimeään", Kaikkonen kertoo.
"Mutta muutoin tämä työni ei julista ympäristön puolesta suuremmin. Puita toki pitää aina suojella", hän pohtii.
Jokivarren metsässä, toisella kohtaa, on kivinen muuri, joka on kasattu iglun pyöreään muotoon, suuaukkoineen. Grönlantilainen monitaiteilija Maria Panínguak ´Kjærulff on viimeistellyt työnsä istuttamalla kivenrakoihin monivuotisia kukkakasveja.
"Tämä on ollut kuin työleiri!", hän nauraa ja pyyhkii hikeä otsaltaan, ja osoittaa kivimuuria, jonka siirtäminen ei hennolle naiselle ole ollut yksinkertainen homma. Hänen Iglu ruin -teoksensa ottaa voimakkaasti kantaa ilmaston lämpenemistä vastaan.
"Olen todella huolissani ympäristön tilasta. Kotikaupungissani ilmaston lämpeneminen näkyy niin, että jääkarhut hakeutuvat kaupunkiin. Jäätiköt sulavat niiden alta", hän sanoo.
"Koen, että taiteilijana minun on otettava vastuuta ja tuotava asiaa esille. Tämä igluni on osoitus jostakin, mitä ei voi olla koskaan olemassa. Toisaalta kohta ei Grönlannissakaan voi rakentaa igluja."
Ihan Panínguak ´Kjærulffin lähellä ovat myös norjalaisen ja ruotsalaisen taiteilijan työt.
Paljasjalkainen tukholmalainen Linus Ersson edustaa sitä ruotsalaista nuorta taiteilijapolvea, jonka innoitus nykytaiteeseen liittyy taideteollisuuteen ja perinteisen estetiikkaan. Hän kuuluu nuorten taitelijoiden ryhmittymään, joka on käyttänyt teemoina kantaaottavia aiheita kuten, sukupuolta ja nationalismia.
"Asun keskellä Tukholmaa, mutta minulla on kesäpaikka, jonka ihana puutarha ja perunamaa ovat minulle tärkeitä", hän mainitsee.
"Luonto on minulle toisaalta hallitsematon. Ympäristötaiteen kautta yritän kuvata sitä vaikeutta, joka liittyy luonnosta nauttimiseen. Siihen liittyy yhdistelmiä, johon moderni ihminen laittaa omat vaatimuksensa. Esimerkiksi tässä työssä tumman sininen levy kuvastaa tähtitaivasta. Moni kertoo nauttivansa tähtitaivaan katselemisesta", hän selittää.
Norjalainen, Lillehammerissa asuva Egil Martin Kurdøl on hieman samoilla linjoilla. Hänen voimakas työnsä, jossa suuret puunjuuret on "kahlittu valkoiseen seinään", kuvastaa luonnon ja ihmisen hankalaa symbioosia. "Haluan tuoda esiin sitä vastakkainasettelua, joka maailmassa vallitsee. Juuret edustavat kaaosta ja hallitsemattomuutta, mutta muuri välissä on geometrinen, ihmisen luoma rakennelma. Nämä kaksi ovat yhdessä, mutta toisaalta ristiriidassa keskenään", hän kertoo.
"Teokseni kestänee ehkä kymmenen vuotta tässä, kipsi saattaa murtua, mutta voin tulla tätä korjailemaan myöhemmin", hän virnuilee.
Kurdøl on tehnyt massiivista maataidetta aikaisemminkin, myös Suomessa, muun muassa Taivalkoskella ja Torniossa.
ART Ii Biennaali kestää syyskuuhun asti. Tänään lauantaina vietetään avajaisia kello 18, jossa kuljetaan Iin linja-autoasemalle asti. Siellä on tarkoitus paljastaa ruotsalaisen taiteilijan Lars Vilksin työ.
Tänään avattavaan biennaaliin kuuluvat työpajan lisäksi ART Ii Seminaari, mestarikurssi, yhteisötaideprojekti, kansainvälisen taiteen kurssi, E4-tien varteen sijoittuva lastenkulttuurin projekti sekä pohjoista ympäristötaiteen osaamista kokoava katalogi.
Biennaalin tukijoina ovat Pohjoismainen kulttuurirahasto, Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto, Taiteen keskustoimikunta, Valto Pernun säätiö, Iilaakso Oy ja Iin kunta.
www.kaleva.fi