-- Ennen ja jälkeen synnytyksen yhteensä noin viisi yötä meni käytännössä ilman unta. Tuntui epäreilulta, että olen joutunut tämän elämäni vastuullisimman tehtävän eteen juuri silloin, kun olen kaikkein heikoimmillani. Kun yritin itku kurkussa käydä vessassa, tikattuine alapäineni ja vauva huusi ja mies huusi, että tule nyt äkkiä antamaan tissiä, niin ajattelin, että tästä ei voi enää huonommin mennä.
-- Masennuin, en tuntenut, että olin hyvä äiti, hermot paloi ja mies teki pitkiä päiviä ja kaiken kukkuraksi olimme muuttaneet minulle vieraalle paikkakunnalle, missä en tuntenut ketään.
-- Silloin, kun lapsi ei ole totellut ja huomautettu on, niin joskus tekisi mieli heittää tyttö maahan. En sitä tee tietenkään, mutta ymmärrän, jos joku tekee suutuspäissään ja pimahtaa (katuu varmaan sen jälkeen), kun lapsi kiukuttelee ja itse on väsynyt. -- Se on yllättänyt, miten yksinäistä äidin arki on.
-- En kykene myöskään rakastamaan molempia lapsiani yhtä paljon. Osittain tähän vaikuttaa mielestäni myös vanhempien välinen suhde. Ensimmäinen lapseni on inhoamani ex-miehen lapsi.
-- Helpottauduin sillä, että pääsee töihin kahdeksan tunnin lomalle.
-- Yksi iso hymy tai märkä pusu ja jaksan taas kantaa vaikka koko maailman. Sitaatit kirjasta Äidin kielletyt tunteet.