Käräjäoikeus aloitti tiistaina Helsingin huumepoliisin entiseen päällikköön Jari Aarnioon kohdistuvan mittavan rikosvyyhdin käsittelyn. Vyyhtiä puretaan käräjäoikeudessa kahdessa eri haarassa todennäköisesti vielä tulevana syksynäkin. Varmana voi pitää jo nyt, että jutun puinti jatkuu vielä vuosia tämän jälkeen korkeimmissa oikeusasteissa.
Kysymys on yhdestä Suomen rikoshistorian merkittävimmistä oikeudenkäynneistä. Lopputulos vaikuttaa jatkossa huomattavasti siihen, luotetaanko poliisiin ja oikeuslaitokseen. Tämä on oikeudenkäynti, jossa ei ole lupa epäonnistua, siksi tapaukset on pengottava pohjamutia myöten.
Syytteiden mukaan Aarnio on ollut osallisena huumausaineiden salakuljetuksessa ja järjestänyt hasiksen maahantuontia ja levitystä Hollannista Suomeen. Aarnio joutuu tästä asiasta oikeuden eteen myöhemmin keväällä, suunnitelmien mukaan toukokuussa. Syytteessä on lisäksi 22 muuta henkilöä.
Nyt alkaneessa oikeudenkäynnin toisessa haarassa Aarniota ja kahdeksaa muuta henkilöä syytetään törkeistä rikoksista, jotka liittyvät viranomaisille valvontalaitteita myyneen Trevoc-yhtiön toimintaan.
Syytteiden raskautta kuvaa se, että jo toista vuotta tutkintavankeudessa istuneelle Aarniolle vaaditaan peräti 13 vuoden vankeustuomiota eli raskainta mahdollista rangaistusta, jota tällaisista rikoksista voidaan antaa. Aarnio kumppaneineen on kiistänyt kaikki syytökset.
Suomessa on totuttu siihen, että poliisiin voidaan luottaa. Samoin oikeuslaitosta pidetään uskottavana. Molemmat ovatkin demokraattisen järjestelmän peruspilareita. Luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen ei yksinkertaisesti saa horjua.
Aarnio-jutun yhteydessä on kuitenkin tapahtunut paljon sellaista, mikä heittää varjon poliisin ylle. Ainakin sisäinen valvonta on pettänyt pahoin, jos Aarnio on voinut tehdä kaikkea sitä, mistä häntä syytetään.
Aarnio-juttu ei suinkaan ole ensimmäinen tapaus, jossa poliisin tai oikeuslaitoksen toimet asettuvat kyseenalaiseen valoon. Edelleen oikeusistuimissa käsitellään vuonna 2006 tapahtunutta niin sanottua Ulvilan surmaa. Vuosia kestäneessä tutkinnassa ja oikeuskäsittelyissä ilmeni suuria virheitä. Tämän vuoksi oikeuden on ollut vaikea saada aikaan vedenpitävää tuomiota.
Kymmenen vuotta sitten revittiin uudelleen auki selvittämättä olleet Bodominjärven surmatyöt vuodelta 1960. Uusintakäsittelyn yhteydessä nostettiin syyte surmattujen kanssa tuolloin liikkeellä ollutta henkilöä vastaan, mutta hän sai vapauttavan tuomion. Murhaajasta ei ole edelleenkään tietoa.
Alkaneen oikeudenkäynnin pääasia on saada selville, onko Aarnio tehnyt niitä rikoksia, joihin hänen väitetään syyllistyneen.
Jo nyt Aarnio-juttu on ravisuttanut poliisia. Jos kaiken tämän jälkeen Aarnio todetaan syyttömäksi, se aiheuttaa varmasti ja aiheellisesti koko oikeusjärjestelmän ytimeen ulottuvan pyykinpesun.