Evan raportissa esitelty tasa-
veromalli on raakile, mutta
aiheesta on syytä keskustella. Jos tasaverotus leviää, Suomi ei voi seurata asiaa sivusta.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja Sixten Korkman luonnehti torstaina esiteltyä tasaverotuksen mallia ajatuskokeeksi. Näin muun muassa siksi, ettei ekonomisti Martti Nybergin rakentama esitys anna tarkkoja vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita siirtyminen uuteen järjestelmään synnyttäisi. Jo itse siirtymävaihe olisi hyvin työläs niin viranomaisille kuin kansalaisillekin.
Vaikka Nyberg on Evan ekonomisti, Korkman painottaa, ettei kyseessä ole järjestön vaan Nybergin malli. Tällainen ujous kertoo meillä tutuksi tulleesta ilmiöstä. Nykyinen verotusmalli on kuin pyhitetty, eikä sen perusteita uskalleta hevillä saattaa kyseenalaisiksi. Viime aikoina tasaverosta on rohjennut puhua lähinnä vain finanssioikeuden professori Kari S. Tikka.
Tarvetta keskustella nykyisestä järjestelmästä kasvattaa kuitenkin jo se, että yhä useammat maat entisessä Itä-Euroopassa ovat siirtyneet tai siirtymässä tasaveroon. Pelin avasi Viro 1994. Kun sen kokemukset osoittautuivat hyviksi, moni muu entisen itäblokin valtio Venäjä mukaan lukien on seurannut perässä. Lähiaikoina tasaveroon siirtyy myös EU:n suuriin jäsenvaltioihin kuuluva Puola. Yksikään vanhan Länsi-Euroopan maa ei ole valinnut tasaveroa, joten Suomeen verrattavissa olevista maista ei ole kokemuksia tasaverosta.
Koko tasaveron perusajatus on varsin tulenarka. Päällimmäiseksi nousee kysymys siitä, kuinka oikeudenmukaista on verottaa pieni- ja keskituloisia samalla lailla kuin muhkeimpia palkkatuloja ansaitsevia. Nybergin mallissa tuo tasaveroprosentti olisi 29. Pienituloisimpia järjestelmä kuitenkin armahtaisi, sillä ensimmäiset 7 000 euroa olisivat kaikille verovapaita.
Nybergin mielestä uusi järjestelmä jopa lisäisi oikeudenmukaisuutta muun muassa siksi, että se lopettaisi laajalle levinneen kikkailun erilaisilla tulolajeilla. Se on nyt mahdollista vain osalle kansaa. Nykyinen korkea palkkaverotushan on johtanut siihen, että kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät nostamaan ansionsa pääomatulona, jonka veroprosentti on nyt 28. Tämä laillinen porsaanreikä on osaltaan lisännyt suomalaisten tuloeroja viime vuosina. Onkin syytä pohtia myös, miten oikeudenmukaista on, että vaikkapa muusikolle, arkkitehdille tai lääkärille jää enemmän rahaa käteen, jos vain myy entistä työpanostaan yrityksen nimissä.
Nyberg on laskenut, että kaikki tuloluokat maksaisivat uudessa järjestelmässä vähemmän ansiotuloveroja kuin nykyjärjestelmässä. Keskituloisten verotaakka pienenisi kuitenkin vähemmän kuin pieni- ja suurituloisilla. Pieni- ja keskituloisia ajatus suurituloisten lempeämmästä kohtelusta ei varmasti lämmitä. Kaikki tuloluokat toki hyötyisivät, jos uusi verotusmalli virkistäisi talouskasvua.
Varmana voinee pitää sitä, että tasaveron valinneet maat eivät siirry Länsi-Euroopassa käytössä olevaan progressiiviseen verotukseen. Tasaveromaiden haaste vanhalle Euroopalle on pysyvä. Ei kannata väittää, että entisten sosialististen maiden nopea talouskasvu johtuisi vain niiden valitsemasta verotusmallista. Osansa sillä varmasti on. Siksi niiden kokemuksia pitää seurata ja ottaa niistä tarvittaessa myös oppia.
Nykyinen sieltä täältä jatkuvasti paikkailtu verotuksen malli ei ole suistanut Suomea turmioon. Siinä on silti selviä heikkouksia. Siksi se ei saa olla kiveen hakattu, jos syntyy laaja yhteisymmärrys siitä, että tarjolla on parempaa.