Olen nyt nähnyt kaksi Suomen ottelua 155 euron paikoilta. Kysymys kuuluu, onko viihteen tason vastannut hintaa. Kaikella kunnioituksella – Leijonat – ei ole.
Yhdellä maalilla on hintansa. Tällä hetkellä se on tuo 155 euroa, ja parhaimmilla paikoilla 40 euroa enemmän.
Mutta sähköpostiin putkahti sunnuntaina illalla MM2012-organisaation tiedote, jossa järjestelytoimikunta on päättänyt myydä Ranska- ja Kazakstan- otteluiden jäljellä olevat liput fani- ja perhepaketteina.
Tämä tarkoittaa sitä, että 155 eurolla saa neljä pääsylippua yhden hinnalla. Voi tätä jalouden ilosanomaa! Eihän kisaorganisaatio olekaan ahne ja maksimaalista voittoa tavoitteleva kasvoton ja omasta mielestään virheetön joukkio.
Mutta kun kumartaa yhteen suuntaan, on pakko pyllistää toisaalle.
Mitä ajattelee puoli vuotta sitten ensimmäisten joukossa rautatieaseman R-kioskille rynnännyt lätkäfani, joka onnesta täristen sai kaikkien ihannoimalle standardiperheelle – kaksi aikuista, kaksi lasta, koira, farmariauto ja kesämökki – neljä lippua Ranska-spektaakkeliin ensi torstaiksi.
Hintaa 620 euroa ja popcornit päälle.
Nyt sitten heti maanantaina aamulla naapurin herra hakee saman paketin 465 euroa halvemmalla.
Suomea on sanottu naapurikateuden luvatuksi maaksi. Miksiköhän?
Lentolippujen hinnoittelussa kuljetaan aivan toisenlaisen logiikan maailmassa. Elämäänsä huolellisesti suunnitteleva tarkanmarkanmies ostaa tikettinsä puoli vuotta h-hetkeä aikaisemmin ja maksaa siitä monin kerroin vähemmän kuin huoleton viime hetken villahousu.
Näin toimii rankaisemisen ja palkitsemisen tasapaino, minkä kisaorganisaatio tuntuu unohtaneen.
Kaukalossa peli on niin ikään ollut kovaa, mutta onneksi rehtiä. Kaksi 1–0-voittoa kertovat oikeastaan kaiken olennaisen. Leijonien maalintekotaito on ainakin väliaikaisesti ruosteessa, mutta eipä ole vastustajallakaan helppoa. Nollalla päästetyllä maalilla saa välitodistukseen täyden kympin.
Kymppi on myös numero, jolla mitataan Leijonien peräkkäisten voittojen määrää. Sveitsin Arosasta 6. huhtikuuta alkanut viiden valmistavan maaottelun sarja, kolme EHT- ja kaksi MM-kisaottelua ovat kaikki päättyneet Suomen voittoihin.
Onko siis aihetta mihinkään huoleen, kun joukkue purjehtii auringossa ja leppoisassa myötätuulessa?
Ei sikäli, koska Suomi ei ole koskaan aikaisemmin aloittanut MM-kisoja kahdella nollapelillä. Historian tekeminen ei sinänsä tee autuaaksi, sillä näillä otteluilla ei isossa kuvassa ole kovin paljon merkitystä.
Muistettakoon, että koko turnauksen ilme kulminoituu torstai-iltaan 17. päivänä toukokuuta, jolloin kaksintaistelu nousee ensimmäistä kertaa upeimmalle tasolle.
Se on tupla tai kuitti. Tuska tai riemu. Ihan miten vain.
Kolumni