Suurten kaupunkien naapurikunnissa asuu keskimääräistä terveempää väkeä. Erityisiä terveyslähteitä niissä ei sijaitse, vaan selityksenä on nuori ikärakenne. Väki on myös koulutettua. Terveysmenot jäävät pieniksi, mutta koulujen ja päiväkotien rakentaminen maksaa.
Oulunsalo on koko maan kuntien ykkönen asukkaiden terveydentilaa mitattaessa. Kunnan sairastavuusindeksi jäi Kelan terveyspuntarissa lukuun 56,9, kun keskiarvo on 100. Hyvin pärjäävät toisetkin Oulun ja muidenkin suurehkojen kaupunkien naapurikunnat. Selitys on yksinkertainen. Ne kaavoittavat lapsiperheille sopivia omakotialueita tasaiseen tahtiin. Oulunsalo on ollut erityisesti monilapsisten muuttajaperheiden suosikkikunta. Nuori väki sairastaa ikääntyneitä vähemmän.
Lisäksi muuttajat ovat usein hyvin koulutettuja. Sillä on tutkitusti yhteyttä terveydentilaan. Hyvä koulutus lisää taipumusta pitää huolta henkilökohtaisesta terveydestä.
Omakotialueita niukasti kaavoittavat kaupungit jäävät ikärakenteeltaan vanhemmiksi. Lisäksi kaupunkeihin muuttaa ympäristöstä lapsensa aikuisikään saaneita aviopareja ja ikääntyneitä yksinäisiä ihmisiä.
Silti myös Oulussa on maan keskimäärää terveempiä asukkaita. Sairastavuusindeksi on 84,05. Kajaanissa se on 103,58, Kuusamossa 116,51, Raahessa 100,78, Ylivieskassa 104,55. Kemissä indeksiluku on 133,96, mutta ympäröivässä Keminmaassa vain 93,12.
Monissa Kainuun ja muunkin Suomen itäosan kunnissa väestön ikääntyminen ja nuorten poismuutto heijastuu karusti sairastavuusindeksiin. Esimerkiksi Puolangalla se on surullinen 190,79. Siellä sairastavuutta on melkein kaksi kertaa maan keskiarvoa yleisemmin. Terveyspuntarin mittaukset aloitettiin vuonna 1990. Tuolloinkin lähtökohta oli Puolangalla melko hankala. Indeksiluvuksi tuli 168,22. Siitäkin tilanne on kuitenkin heikentynyt roimasti.
Poismuutto tyrehtyy siitä kärsivissä kunnissa lopulta, kun nuoria lähtijöitä ei yksinkertaisesti ole. Sairastavuusindeksi jatkaa silti heikkenemistään väestön ikääntyessä. Näkymät ovat hankalat, ellei kuntiin saada houkutelluksi uusia lapsiperheitä.
Ihan ilmaiseksi eivät selviä omakotiasukkaita vetävät kehyskunnatkaan. Niiden haasteena on päivähoidon usein hyvinkin kallis järjestely. Myös koulujen rakentaminen rinnan uusien asuntoalueiden kaavoittamisen kanssa rasittaa kasvukuntien taloutta. Uusien alueiden kunnallistekniikka on kallista sekin.
Kaikki tuo näkyy muun muassa Oulunsalon veroprosentissa. Kasvavat ja ikärakenteeltaan nuoret kunnat saavat kuitenkin muuttovoiton myötä niin paljon uusia, hyviä veronmaksajia, että lainarahallakin tehtävät investoinnit hoituvat.
Tasainen ikärakenne olisi kaikille parasta. Ainakin useilla kaupungeilla olisi mahdollisuus huolehtia sellaisesta. Kun kehyskuntien kannattaa rakentaa uusille alueille kunnallistekniikka ja palveluvarustusta, se ei voi olla ylivoimaista kaupungillekaan.
Muuttotappion aiheuttamien vaivojen kanssa painiskelevien kuntien on paljon vaikeampi korjata ikärakennettaan. Luovutusmieliala olisi silti pahin vaihtoehto. Aivan varmaa on, että kaikkia keinoja ei ole vielä keksitty eikä käytetty. Joissakin tapauksissa kuntaliitos voi silti olla paras vaihtoehto. Se saattaisi yllättäen auttaa myös kaupunkikeskusten ja niitä ympäröivien maalaiskuntien ikärakenteen tasoittamisessa. Niissä asioissa annetaan kuitenkin usein enemmän valtaa tunteelle kuin viileälle harkinnalle. Mieli on kuitenkin pidettävä avoimena erilaisille vaihtoehdoille.