Tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov kehottaa Oulun lääninhallitusta ottamaan huomioon tasa-arvonäkökohdat liikuntapaikkarahojen jaossa. Romanov ottaa kantaa siihen, että Oulun Ratsastajat ry jäi ilman avustusta Äimäraution maneesin sosiaalitilojen rakentamiseen, vaikka lääninhallitus myönsi samaan aikaan valtionapua kahden jäähallin remontteihin, muun muassa sosiaalitilojen rakentamiseen.
OR haki 30 000 euron avustusta vuosina 2003 ja 2004 perustellen rahantarvetta muun muassa sillä, että Äimäraution ratsastuskeskus on yksi Oulun ahkerimmin ympärivuotisesti käytettävistä liikuntapaikoista. Käyttäjiä on vuodessa 75 000-80 000, mutta pukuhuoneet, suihkut ja wc:t puuttuvat. 95 prosenttia Äimäraution ratsastajista on naisia. OR valitti rahojen eväämisestä tasa-arvovaltuutetulle muun muassa sillä perusteella, että sen mukaan lääninhallitus ei ole koskaan tukenut yhdenkään ratsastushallin, -kentän tai -polun rakentamista koko läänissä.
Lääninhallituksen mukaan apua saaneet jäähallit ovat kuntien perusliikuntapaikkoja, joita käyttää vuosittain yhteensä 75 000 harrastajaa, joista osa on tyttöjä ja naisia. OR:n hakemus evättiin tarpeellisuus- ja kiireellisyysjärjestyksen perusteella. Vuonna 2004 valtionapua haettiin 23 kohteeseen. Käytettävissä olleet 1 249 051 euroa jaettiin 14 kohteelle.
Tuoreen kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan alle 19-vuotiaista jääkiekkoa harrastaa 98 000 poikaa ja 7 000 tyttöä, taitoluistelua 1 000 poikaa ja 14 000 tyttöä. Ratsastajista 50 500 on tyttöjä ja 2 500 poikia. Myös aikuisratsastajista suuri enemmistö on naisia.
Romanov katsoo, ettei lääninhallituksen selvityksestä ilmene, miksi jäähallien avustaminen on katsottu kiireellisemmäksi ja tarpeellisemmaksi kuin maneesin. Hänen mielestään vaikuttaa siltä, että keskeisin ero on ollut kunnan määräämisvalta jäähalleissa. Liikuntalain mukaan sitä kuuluukin painottaa rahaa jaettaessa.
Kyseessä voi kuitenkin olla välillinen sukupuolisyrjintä, jos naisvaltaisempia liikuntalajeja kohdellaan huonommin esimerkiksi niin, ettei käyttäjämäärille laiteta samanlaista painoarvoa. Avustusten myöntämisperusteita pitäisi arvioida myös tasa-arvonäkökulmasta.
Romanovin mielestä on syytä pohtia, onko julkinen avustuspolitiikka ajanut naiset siihen, että he joutuvat perustamaan liikuntapaikkoja yksityisillä varoilla voidakseen harrastaa haluamaansa lajia. Aktiivisuudesta ja aloitteellisuudesta on seurannut, että naisvaltaiset lajit jäävät avustusten myöntämisperusteiden ulkopuolelle, koska niiden harrastuspaikat eivät ole kunnan määräysvallassa.