Tasa-arvolakia pidetään työelämässä ja työpaikoilla yhä lähinnä välineenä puuttua yksittäisiin syrjintätapauksiin eikä keinona edistää tasa-arvoa laajemmin. Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat olisivat käytännön väline, jolla tätä ennakoivaa tasa-arvotyötä voitaisiin viedä eteenpäin.
Näin totesi tasa-arvokonsultti Sinikka Mustakallion esitellessään Helsingissä tiistaina tuoretta opaskirjaa Tasa-arvosuunnittelu - henkilöstön ja johdon yhteinen asia. Ajatus kirjan kirjoittamisesta syntyi, kun kirjan muut kirjoittajat, Milja Saari ja Pia Sevelius, olivat vetäneet Elintarviketyöläisten liiton SEL:n jäsenille tasa-arvon peruskursseja.
Yleinen hokemahan on, että "ei meillä ole tasa-arvo-ongelmia". Kun SEL:n kursseilla listattiin näitä arjen ongelmia - mm. naisten vähättely ja naisten ajamien asioiden tahmea eteneminen - tunnistettiin ongelmat Mustakallion mukaan kyllä muillakin aloilla.
Kursseilla kirjattiin myös pitkä litania siitä, mitä muutoksia työpaikoilla tarvittaisiin. Tämä lista taas osui liki yksi yhteen tasa-arvolain kirjausten kanssa siitä, miten työnantajien on velvollisuus edistää tasa-arvoa.