Ta­sa-ar­vo­suun­ni­tel­mat puut­tu­vat

Työelämän tasa-arvo ei toteudu, vaikka työyhteisöjen tasa-arvosuunnittelua koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa yli kahdeksan vuotta. Myös uusi tasa-arvolaki on valmisteilla, ja se mennee eduskunnan käsiteltäväksi ensi syksynä.

Kemiaa. Seitsemän vuotta automyyjänä Wetterillä työskennelleen Anna-Maija Alatalon mielestä henkilökemiat vaikuttavat kanssa-käymiseen sukupuolta enemmän, asiakassuhteissa ja kollegojen kesken. Työkaveri Arto Luokkanen nostaa uuden Volvon konepeltiä.
Kemiaa. Seitsemän vuotta automyyjänä Wetterillä työskennelleen Anna-Maija Alatalon mielestä henkilökemiat vaikuttavat kanssa-käymiseen sukupuolta enemmän, asiakassuhteissa ja kollegojen kesken. Työkaveri Arto Luokkanen nostaa uuden Volvon konepeltiä.
Kuva: Risto Rasila

Työelämän tasa-arvo ei toteudu, vaikka työyhteisöjen tasa-arvosuunnittelua koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa yli kahdeksan vuotta. Myös uusi tasa-arvolaki on valmisteilla, ja se mennee eduskunnan käsiteltäväksi ensi syksynä.

Ylitarkastaja Anne Paasikoski tasa-arvovaltuutetun toimistosta sanoo suurimmaksi esteeksi suomalaistyöpaikkojen tasa-arvoisuudelle töiden eriytymisen naisten ja miesten hommiin. Toisaalta työpaikan tasa-arvo riippuu siitä, keneltä kysyy.

"Jokaisen työnantajan, jolla on säännöllisesti 30 työntekijää, tulee tehdä lakisääteinen tasa-arvosuunnitelma. Yritysjohdon mukaan suunnitelma on olemassa, mutta työntekijät eivät aina ole siitä tietoisia. Uuteen lakiin on suunnitteilla sanktio yrityksille, jos suunnitelmaa ei toteuteta", sanoi Paasikoski, joka puhui tiistaina Oulun yliopistolla Tasa-arvotyö organisaatioissa -seminaarissa.

Myös Ruotsissa jo käytössä oleva ja pistokokein valvottava palkkakartoitus yli työehtosopimusrajojen kirjattaisiin uuteen lakiin.

Työpaikoilla tuudittaudutaan töiden eriytymiseen naisten ja miesten töihin, eikä tasa-arvosuunnitteluun nähdä tarvetta.

"Sukupuolisokeudessa työnantaja ja -tekijä ovat niin tottuneita vakiintuneisiin käytäntöihin. Näin tämä on aina ollut, eikä siitä sen enempää", Paasikoski kuittaa.



Isot panostavat


Tasa-arvovaltuutetun toimisto teki kesällä 2002 kyselyn 200:lle suomalaisyrityksen henkilöstöpäällikölle kartoittaen muun muassa tasa-arvosuunnittelun vaikeuksia ja hyötyä. Vastanneista vain 15:sta oli erillinen tasa-arvosuunnitelma. Tasa-arvosuunnittelua oli tehty 36 työpaikassa, mikä on vain 27 prosenttia yrityksistä.

"Aktiivisimmin, yli 90 prosenttisesti, velvollisuus oli toteutettu isoissa, yli 500 hengen yrityksissä, joissa löytyy kapasiteettia tasa-arvosuunnitteluun. Toimialojen välillä ei ilmennyt suuria eroja", Paasikoski lisää.

Tasa-arvokysymyksiin törmätään useimmin palkkauksessa ja rekrytoinnissa. Tasa-arvovaltuutetun toimistosta lausuntopyyntöjä hakevat enemmän naiset kuin miehet. Miehiä on lausunnonpyytäjistä keskimäärin 30 prosenttia.

"Toimistossa käsitellään syrjintä tapauksia, joissa tasa-arvolaki voi olla yhtenä valitusperusteena. Jos työtehtävään on valittu toista sukupuolta oleva, vähemmän ansioitunut henkilö, työnantajan katsotaan syyllistyneen syrjintään", Paasikoski tarkentaa.



Parempi asenne


Teknologiateollisuus ry:n apulaisjohtaja Anneli Manninen sanoo asenneilmapiirin teknisillä aloilla parantuneen viime vuosina.

"Tosiasiassa naisten palkat kulkevat edelleen jäljessä. Teknologiateollisuudessa naistyöntekijöiden palkat ovat 14 prosenttia miehiä heikommat, toimihenkilötasolla 18 prosenttia huonommat."

Vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneella kone- ja metallialalla naisia työskentelee alle 20 prosenttia, elektroniikka- ja sähköalalla naisia on vajaat 35 prosenttia työntekijöistä.

"Teknologiateollisuuden tuottamien tuotteiden, kuten kännyköiden tai sykemittareiden käyttäjistä jo puolet on naisia. Väestön ikääntyessä tuotteiden helppokäyttöisyys korostuu ja naisten vahvuutena olisi juuri käyttäjien rooliin asettuminen."

Mannisen mukaan naisten rekrytoiminen parantaa miesvoittoisten alojen ilmapiiriä. "Mitä heterogeenisempi tiimi, sen parempi tulos."

Ilmoita asiavirheestä