Salaliittoteoriat tai sukupuoli eivät selitä maan ensimmäisen naispuolisen pääministerin, keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen nopeaa kukistumista. Näistäkin on etsitty syytä sille, että Jäätteenmäen ura hallituksen johdossa loppui kuin kanan lento. Samaan olisi kyllä kompastunut miespuolinen pääministerikin, jos olisi toiminut samoin kuin Jäätteenmäki Irak-vuodossa.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on oikeassa vastatessaan tutkija Jaana Kuusipalolle, että Jäätteenmäen ura ei kaatunut siihen, että hän järkytti miehistä eliittiä tai valtiokuvaa. Kuusipalo arveli (HS 17.8), että Jäätteenmäen sukupuolellakin oli osuutta siihen, millä teholla Irak-vuotoa puitiin. Tuskinpa oli. Ei Jäätteenmäkeä kammettu vallasta pois siksi, että hän on nainen, vaan siksi, mitä hän teki ja miten vei Irak-prosessia eteenpäin.
Tosiasiassa Jäätteenmäki ei edes ehtinyt näyttää taitojaan tai taitamattomuuttaan maan johtamisessa. Aika meni lähinnä Irak-skandaalin vatvomisessa. Jäätteenmäki kaatui ennen kuin vallan maskuliininen eliitti ehti järkyttyä muusta kuin Irak-skandaalista.
Se kyllä pitää paikkansa, että Jäätteenmäki joutui miespuolisia kollegojaan terävämmän suurennuslasin alle - niin miehisen eliitin keskuudessa kuin tiedotusvälineissäkin. Mutta niin ovat joutuneet kaikki naiset, jotka ovat toimineet ladun aukaisijoina.
Oma lukunsa on huippusuosittu tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tai muistellaanpa Elisabeth Rehnin ensimarssia puolustusministerinä. Miehet julistivat aluksi vino hymy huulilla, miten häntä on helppo jyrätä. Rehnin myöhempi ura osoittaa, että hän on kaikkea muuta kuin sätkynukke. Hänellä on yhä kysyntää YK-tehtävissä.
Riitta Uosukaisestakin halutaan antaa kuva, että eduskunnan ensimmäinen naispuhemies oli lähinnä liehuva liekinvarsi. Kuitenkin Uosukaisen aikana muun muassa eduskunnan työtapoja uudistettiin melkoisesti. Uosukainen uskalsi myös pystyssä päin puolustaa niin kansanedustajien palkankorostusta kuin eduskunnan lisärakennusta. Ainakin mielessään moni miespoliitikkokin on tästä kiitollinen. Ei tarvinnut istua omilla housuilla tuleen.
Herttaisesta morsiamesta tulee vain politiikassakin äkkiä pahansuopainen akka, tyhmä blondi tai vähintään osaamaton ja hankala eukko, jos ei toimi miesten säännöillä.
Mitäpä sillä on väliä, onko agitaattori mies vai nainen, kun ohjelmassamme vaadimme tasa-arvoa, totesi Taavi Tainio jo sata vuotta sitten Forssan työväenliikkeen kokouksen ratkoessa agitaatiokysymystä.
Keskustassa Jäätteenmäen nostivat valtaan vahvat miehet. He tarvitsivat Jäätteenmäkeä agitaattoriksi, nostamaan puolue vaalivoittoon ja hallitukseen.
Tuomioja ilmoittaa olevansa ylpeä siitä, että meillä vallitsee politiikassa aidompi tasa-arvo kuin missään pohjoismaiden ulkopuolella. Turha liikaa ylpeillä. Aitoon tasa-arvoon on matkaa. Valtaa jakavat ja käyttävät yhä miehet.
Jäätteenmäen kohtalo on valitettavasti taka-askel tasa-arvolle. Luultavasti vie aikaa ennen kuin nainen seuraavan kerran on tarjolla pääministeriksi. Toivottavasti naisilla itsellään ei noussut kynnys tavoitella kärkipaikkoja, vaikka miehet yrittäisivät Jäätteenmäki-tapaukseen vedoten betoniporsaita tielle kasata.
"Se, että Jäätteenmäelle kävi kuten kävi ei ole naisten yleinen eikä yhteinen ongelma, vaan se, että sellaiset kyvykkäät naiset, jotka todella voisivat uhata miehistä vallankäyttöä ja miehisiä ajattelumalleja torpataan jo ennen kuin he pääsevät edes tasapuolisesti kilpailemaan vaikutusvaltaisista paikoista", kirjoittaa Erkki Tuomioja kotisivuillaan.
Pitää paikkaansa. Miehet ovat innokkaita nostamaan naisen keulaan, kun katsovat siitä olevan yhteistä etua. Kun varsinaista valtaa ryhdytään jakamaan, ensimmäisiä jakajia ja ottajia ovat yleensä miehet.
Naisilta on vielä saavuttamatta valtiovarainministerin ykkössalkku. Valtionyhtiöiden johtopaikoille on vasta lupailtu naisia. Piispan istuintakaan nainen ei ole vielä ole päässyt kokeilemaan, vaan yltänyt vasta piispanvaalissa ehdokkaaksi.
Eduskunnassakin on merkkejä tasa-arvon kiristymisestä. Puhemiehistössä istuu mieskolmikko. 15 valiokunnasta vain neljällä on nainen puheenjohtajana.
Kun paikat hallitusvaihdoksessa menivät uusjakoon, tappion kärsivät naiset. Matti Vanhasen noustua pääministeriksi keskustan miehet sopivat keskenään, että puolustusministeriksi ja eduskunnan varapuhemieheksi nostetaan mies. Ryhmän naisilla ei ole juuri sanottavaa. Heitä on eduskunnan suurimmassa ryhmässä pieni vähemmistö. Puolueen varapuheenjohtajakisaan kiirehti miehiä ehdolle ennen kuin paikkoja edes kunnolla vapautui.
Onko naisten torppauspeli käynnissä keskustan kulisseissa? Vai pelataanko miesten sopupeli? Toivottavasti kuiske siitä, että ryhmän varapuheenjohtaja Mari Kiviniemikin lähtee kisaan pitää paikkansa. Myös keskustakentän soisi arvostavan tasa-arvoa, eikä painavan naisia takaisin tupailtojen kahvinkeittäjiksi.
Väitöskirjaansa viimeistelevä naistutkija Jaana Kuusipalo arveli, että osa suomalaisesta mieseliitistä huokaisee helpotuksesta, kun "Suomi on taas miehisten miesten ja naisellisten naisten maa".
Pääministeri Matti Vanhasta on ehditty kehua rauhalliseksi ja harkitsevaksi mieheksi. Hänet on rinnastettu Urho Kekkoseen ja puhuttu pitkästä ja komeasta miehestä. Yleisön osastoissa on kirjoitettu, kuinka meillä on taas "mitat täyttävä pääministeri". Perusteeksi tuntuu riittävän, että Vanhanen on 201 senttiä pitkä.
Taitaa sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos osua oikeaan todetessaan (KU 22.8), että jos haluaa pinnistellä ylöspäin vallan askelmilla ja tulla hyväksytyksi, niin useimmista kysymyksistä ei voi vapaasti esittää omaa näkemystään, vaan on oltava ehdottoman korrekti, hajuton ja mauton.
Vanhasesta sanottiin aikaisemmin, ettei häntä erota tapetista. Jos Kuusipaloa on uskominen, nyt eliitti hengittää helpottuneesti. Housunlahkeistako angsti kiikastikin?