Ruotsissa ei tänä kesänä ole enää erikseen partureita ja kampaajia. Ajatuksena on, että nyt Ruotsi voi täyttää roolinsa maailman tasa-arvoisimpana maana. Tiukennetun tasa-arvolain nojalla miesten ja naisten erityiskohtelu on nyt kielletty ja kaikki joutuvat sukupuolesta riippumatta maksamaan palveluista yhtä paljon. Miesten pitää esimerkiksi maksaa hiustenleikkuusta yhtä paljon kuin naisten.
Monet muutkin alat kuin kampaamoala, kuten taksit ja ravintolat, ovat joutuneet muuttamaan rutiinejaan. Monilla taksiyhtiöillä on ollut erillinen niin sanottu naistaksa. Sen perusteella naiset, joilla yleensä on huonompi taloudellinen tilanne kuin miehillä, voivat mennä kotiin taksilla oltuaan illan ulkona. Tätä on pidetty turvallisempana vaihtoehtona kuin matkustusta yksin junalla tai bussilla. Nyt myös naistaksa on laiton.
Tanssiravintoloissa, diskoissa ja pubeissa on usein ollut alempi ikäraja naisille kuin miehille. Naisille se on ollut 20 ja miehille 23 vuotta. Se on nyt kielletty myös Ruotsin ja Suomen väliä ajavilla laivoilla.
Tavalliselle kansalle tiukennuksista on tullut lähinnä naurun aihe. Monet pitävät niitä pelkkänä silmänlumeena ja kysyvät, miten paljon tasa-arvoisemmaksi Ruotsi on muuttunut.
Eri alat keksivät tietysti nopeasti takaportteja kiellon kiertämiseksi. Kampaajat voivat antaa hiusten pituuden tai työajan ratkaista sen, millainen maksu peritään. Koska naisten hiustenleikkuuseen kuluu enemmän aikaa kuin miesten, naisten on vastedeskin kalliimpaa leikata hiuksiaan ja miesten halvempaa. Myös muotovaahto ja hiuskiinne maksavat. Sitä asiaa ei mikään tasa-arvolaki maailmassa pysty muuttamaan.
Taksialalla puolestaan keksittiin nopeasti "naistaksan" tilalle "yksittäistaksa". Yksinään kyydissä oleva joutuu siis maksamaan vähemmän. Sekä miehet että naiset saavat etua yksinään ajamisesta.
Nämä heinäkuun alusta lähtien voimassa olleet tiukennukset ovat kieltämättä pikkuseikkoja ja lainsäädännön hienosäätöä maassa, jota pääministeri Göran Persson luonnehti vastikään valtiopäivillä maailman tasa-arvoisimmaksi.
Todellisen suuren yhteiskunnallisen ongelman aiheuttava syrjintä eli maahanmuuttajiin kohdistuva niin sanottu etninen syrjintä on jo kielletty erityislailla, mutta sen soveltaminen tuntuu olevan vaikeaa. Laki kieltää myös homoseksuaalien ja vammaisten erityiskohtelun.
Useimmat tasa-arvovaltuutetun virastoon tulevista valituksista eivät johda mihinkään eivätkä tule koskaan esille tuomioistuimissa. Lukemattomat hyvämaineiset kansalaiset, joiden nimet ovat useimmiten arabialaisperäisiä, todistavat päivittäin tiedotusvälineissä, miten he ovat pyrkineet satoihin työpaikkoihin mutta eivät ole edes saaneet kutsua haastatteluun. Eräs arabimies kertoi televisiossa, että muutettuaan nimensä ruotsalaiseksi hän sai heti kutsun moneen työhaastatteluun.
Yksi pitkäaikainen tasa-arvokysymys Ruotsissa on liittynyt palkkoihin. Naisten palkat ovat alempia kuin miehillä, myöntää Ruotsin elinkeinoelämän etujärjestö, johon kuuluvissa yrityksissä työskentelee 1,5 miljoonaa palkansaajaa. Järjestö kuitenkin korostaa, ettei naisiin kohdistu mitään järjestelmällistä palkkasyrjintää. Ero perustuu naisten tekemiin ammatti-, koulutus- ja yritysvalintoihin.
Kun naiset nykyisin yhä laajemmin opiskelevat yliopistoissa ja hakeutuvat elinkeinoelämän kannalta kiinnostaville koulutusaloille, naisten ja miesten välisiin koulutuseroihin perustuvien palkkaerojen odotetaan häviävän, Ruotsin elinkeinoelämän etujärjestöstä todetaan.
Tämä keskustelu tulee varmasti jatkumaan.