Kansainvälisen yhteisön on puututtava Intian käsittämättömään raiskauskulttuuriin. Nousevan talousmahdin maine rapistuu, kun naissukupuolta kohdellaan julmasti.
Uutiset naisten julmista raiskauksista Intiassa järkyttävät kansainvälistä yhteisöä. Intiasta on viime vuosien aikana tullut runsaasti tietoja naisten joukkoraiskauksista, jotka ovat saattaneet päättyä uhrin pieksämiseen ja sytyttämiseen palamaan.
Kuluneella viikolla kahdeksan miehen porukka raiskasi Delhin keskustassa osoitetta kysyneen tanskalaisnaisen. Nainen oli lomamatkalla Intiassa ja etsiskeli tietä hotellilleen. Poliisi ei ole tavoittanut tekijöitä.
Tanskalaisnaisen tapaus on kaikessa pöyristyttävyydessään tietysti yksittäinen. Mutta jatkuvilla uutisilla maa on saamassa otsaansa ikävän leiman naisiin kohdistuvasta sukupuolisesta väkivallasta. Moni on alkanut syystäkin kyselemään, millä vuosituhannella intialainen yhteiskunta ja osa sen miehistä oikein kuvittelee elävänsä.
Intian raiskaukset vaativat entistä suurempaa huomiota muilta mailta. Silmitön sukupuolinen väkivalta ei ole enää Intian sisäinen asia, vaan se on saatava loppumaan. Sivusta seuraamisen ja etäisen paheksunnan aika on ohi, kun vastassa on barbaarista raakuutta osoittavat teot
Eri maiden valtionjohtajat voisivat nostaa raiskaukset esille käydessään keskusteluja Intian hallinnon kanssa. Intialta täytyy vaatia selkeitä näyttöjä pimeän perinteen lopettamiseksi.
Intiaa pidetään nousevana talousmahtina. Yritykset investoivat Intiaan pääomiaan ja siirtävät sinne toimintojaan yhä enemmän. Finanssi- ja sijoitusmielessä Intia ei ole epävakaa ja työvoima on edullista.
Sanotaan, ettei rahalla ole kotimaata – mutta voimaa sillä on. Entä jos Intiaan sijoittavat yhtiöt laittaisivat yhdeksi ehdoksi naisten aseman parantamisen? YK on tutkimuksissaan havainnut, että sellainen yhteisö pärjää ja pysyy tasapainossa, jossa naiset voivat hyvin. Tasa-arvokehitys lisäisi Intian kilpailukykyä.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Intiassa ainakin osittain rakenteellista alkuperää. Nainen ei ole tasa-arvoinen miehen kanssa. Raiskausten yksi syy on miehisessä kulttuurissa, johon voidaan vaikuttaa hitaasti asenteiden muutoksella ja sosiaalisella painostuksella.
Tästä onkin ilahduttavia merkkejä. Ilmitulleet joukkoraiskaukset ovat saaneet kansalaiset – niin miehet kuin naiset – mielenosoituksiin vastustamaan väkivaltaa. Intialaiset ovat kylteissään vaatineet poliisilta tiukempia otteita. Osoite on aivan oikea.
Ilmiselvästi poliisi ei pidä naisiin kohdistuvaa sukupuolista väkivaltaa niin merkittävänä rikoksena, että sitä kannattaisi juurikaan tutkia. Raiskausrikokseen syyllistynyt saattaa kävellä poliisikuulustelusta ulos syyttömänä miehenä kunhan on ensin tarjonnut komisariolle tupakan.
Toki Intian parlamentti on koventanut raiskauksista ja muista seksuaalirikoksista saatavia rangaistuksia. Oikeuslaitos on ryhtynyt langettamaan 20 vuoden tuomioita.
Jonkinlaista suuntaa parempaan osoittaa, että naiset uskaltavat julkisesti puhua heihin kohdistuneista ahdistelusta ja väkivallan uhasta. Se on hyvä alku.