YK:n raportti maailman väestön tilasta kertoo karulla tavalla, miten huono naisten ja tyttöjen asema vielä monin paikoin maailmalla on.
Tasa-arvokeskustelun viime aikojen kuumin aihe Suomessa on se, onko samaa sukupuolta olevilla pareilla oikeus hedelmöityshoitoon. Tällainen kysymyksenasettelu on kuin toiselta planeetalta verrattuna siihen todellisuuteen, missä suurin osa maailman naisista ja tytöistä elää.
Naisten oikeus päättää omasta elämästään on hyvin usein olematon. Tuloksena on kehitysmaissa 76 miljoonaa tahdonvastaista raskautta vuosittain. Niistä 19 miljoonaa päättyy turvattomasti tehtyyn aborttiin, johtaen usein äidin kuolemaan.
On arvioitu, että kehitysmaissa kuolee joka minuutti yksi nainen raskauteen liittyvistä syistä - tarpeettomasti, sillä lähes kaikki nämä riskit olisivat oikealla hoidolla poistettavissa.
Perheen sisäinen väkivalta on arkipäivää. Esimerkiksi Intiassa 70 prosenttia ja Egyptissä jopa 94 prosenttia naisista pitää vaimon lyömistä oikeutettuna sen kaltaisista syistä kuin ruuanlaiton myöhästyminen, muiden miesten kanssa puhuminen tai seksistä kieltäytyminen.
Naisten koulutus on yhä usein laiminlyöty. Maailmassa on nyt runsaat 900 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä. Näistä 600 miljoonaa on naisia. Olematon koulutus on samalla oikotie köyhyyteen, sairauksiin ja lasten syntymiseen kehnoihin oloihin.
YK:n väestörahaston keskiviikkona julkaisema raportti ei sinällään tuo mitään oleellista uutta tietoa asioiden tilasta. Raportissa on koottu yhteen tietoja, jotka ovat jo olleet olemassa.
Asiat olivat osapuilleen samalla tolalla jo 1994, kun Kairossa YK:n väestökonferenssissa ensimmäisen kerran kirjattiin paperille yhteiset tavoitteet lisääntymisterveyden parantamiseksi. Ongelmat tunnettiin myös vuonna 2000, jolloin maailman johtajat sitoutuivat vuosituhat -tavoitteisiin köyhyyden puolittamiseksi. Ensimmäisen kerran naisten syrjinnän vähentämisestä sovittiin kansainvälisellä tasolla jo 1979.
Käytännössä kaikkien maailman maiden nimet ovat näiden papereiden alla. Tavoitteet ovat kunnossa. Pulma onkin tietojen ja sanojen muuttamisessa toiminnaksi. Kuilu on vuosien varrella kaventunut valitettavan vähän, ja jos jossain on saavutettu edistystä, toisaalla on voitu mennä toiseen suuntaan.
YK:n järjestöjen vuosiraporttien tarkoituksena on yleensä kiinnittää huomiota tiettyyn epäkohtaan. Varsin usein ne siinä onnistuvatkin. Väestörahaston sanoma naisten ja tyttöjen asemasta - köyhyyden, kehnon koulutuksen, puutteellisen terveydenhuollon ja väkivallan tuomista ongelmista - ei kuitenkaan päivittäisessä uutisvälityksessä suurta huomiota saanut. Raporttihan ei tuonut varsinaista uutista, vaan kuvaili jo pitkään jatkuneita oloja.
Naisten alisteinen asema on kuitenkin tärkeimpiä syitä sille, miksi niin suuri osa väestöstä elää yhä köyhyydessä. Näiden asioiden korjaamisessa ulkoa tuleva riittävän suuri kehitysapu on hyvä väline, mutta vielä tätäkin tärkeämpää on asenteiden yleinen muutos.
Kehitysmailla itsellään on tässä erittäin suuri vastuu. Naisten terveyden, koulutuksen tai toimeentulon laiminlyömistä ei pitäisi voida perustella millään syyllä. Silti esimerkiksi monen maan laki kieltää naisilta maanomistuksen, mikä maaseudulla vie mahdollisuuden itsenäiseen elämään.
Ilman että naisten asema yleisesti kohenee on kaikkia muitakin kehitystavoitteita erittäin vaikea saavuttaa. Rikkaat maat voivat suunnata kehitysapuaan entistä paremmin tähän suuntaan, mutta kehitysmaat eivät myöskään voi väistää omaa vastuutaan siitä, kuinka maan sisällä asiat on järjestetty.