timo.paakki@kaleva.fi
Naisten ja miesten tasa-arvo on Suomessa huonolla tolalla, riittämätöntä. Niin ajattelee kaksi kolmasosaa naisista. Voi tosin olla niinkin, että tasa-arvo on saatu kuntoon. Sellainen vastaus tulee enemmistöltä, 59 prosentilta vastaajista, kun miehiltä kysytään. Evan tuoreessa asenne- ja arvotutkimuksessa asiaa tiedusteltiin tasapuolisesti.
Monet ovat tuumailleet aiemmin, että miesten ja naisten välillä on se pieni ero. On tosin kuultu myös arvio, että ero ei ole pieni vaan sopiva. Näkemykset tasa-arvon toteutumisesta paljastavat kuitenkin ison eron.
Asenteet ovat nyt jopa kriittisempiä kuin edellisissä asennetutkimuksissa. Tutkijoiden mukaan ei silti pidä haksahtaa luuloon, että tasa-arvossa olisi otettu taka-askelia. Ennemminkin pulma on entistä vakavammin tiedostettu. Ja vaatimustaso tiukentunut.
Ehkäpä on niin. Tosin tuossakin tapauksessa tutkimuksen tulkitsijat kuuluvat meihin miehiin.
Edes ikäryhmät tai koulutustaso eivät aiheuta merkittävää heilahdusta sukupuolten näkemyseroihin tasa-arvosta. Puolueittain katsoen vihreiden kannattajat näkevät muita useammin alalla puutteita. Tosin sekin näyttää johtuvan yksinkertaisesti siitä, että vihreissä on enemmän naisia kuin miehiä.
Mistä sitten kiikastaa? Suomen naiset saivat äänioikeuden ja - mikä vielä tärkeämpää - vaalikelpoisuuden yhtä aikaa miesten kanssa. Ainakin sillä tavoin asiat ovat olleet mallillaan 100 vuotta.
Naisia on kuitenkin eduskunnassa ja kuntien valtuustoissa jatkuvasti vähemmän kuin miehiä. Ketä siitä pitäisi syyttää? Vain miehiäkö?
Näkemysten ero häviää, kun otetaan kantaa siihen, että nainen saa samasta työstä pienempää palkkaa kuin mies. Suuri enemmistö, myös neljä viidestä miehestä pitää sitä vääryytenä.
Työmarkkinoilla naisten eteneminenkään ei käy kuten miehillä. Nousu korkealle on vielä harvinaisempaa kuin politiikassa. Naisiahan on sentään ministereinä, valtiosihteereinä, presidenttinäkin. On ollut pääministerinäkin, vaikkakin lyhyesti.
Kovin merkittävää kannatusta ei silti saa väite, että elinkeinoelämällä olisi paljon opittavaa siitä, kuinka naiset ovat edenneet politiikassa.
Yli puolet suomalaisista, niin naisista kuin miehistäkin arvioi naispoliitikot yhtä kovaluontoisiksi ja laskelmoiviksi kuin miehetkin.
On naisilla silti ollut myönteistä vaikutusta sekä liike-elämässä että yhteiskunnan koneistossa. He ovat tuoneet päätöksentekoon pehmeitä arvoja. Siten arvioi kaksi kolmasosaa suomalaisista. Niin on, jos siltä näyttää.
Kansainvälinen vertailu antaa uuden ulottuvuuden. Naisten asema on meillä parempi kuin EU:ssa keskimäärin, arvioi peräti 69 prosenttia suomalaisista.
Pehmeydestä ja kansainvälisyydestä tuli mieleen Norjassa parhaillaan käytävä keskustelu ay-johtajan tyylistä. Sikäläisen ammattiliittojen keskusjärjestön LO:n johtaja Gerd-Liv Valla on nostattanut suorastaan skandaalin. Erityisesti naispuoliset alaiset syyttävät häntä työpaikkakiusaamisesta, raastavasta pomottamisesta ja osaamisen mitätöinnistä.
Järjestön kansainvälisten asiain sihteeri Ingunn Yssen ilmoitti lopputilin ottaessaan syyksi Vallan johtamistavan. Yssen väitti saaneensa naispomoltaan erityishaukut tultuaan raskaaksi.
Tuo ei kuulosta pehmeältä. On silti niin, että paha kello kuuluu kauas. Nainen tai mies, tyyli on henkilökohtainen.