Valtuutettu Taina Pitkänen-Koli (vihr.) arvostelee Oulun kaupunkia puutteellisesta tasa-arvolain noudattamisesta. Yksi suurimmista epäkohdista on hänen mukaansa se, ettei yhdessäkään kaupungin lukiossa ole naisrehtoria.
Elokuun alusta Oulun 61 koulussa ja oppilaitoksessa naisrehtoreita on yksitoista, joista suurin osa työskentelee ala-asteilla. Apulais- ja vararehtoreista lähes puolet on naisia.
Aktiivisena naisasianaisena tunnettu Pitkänen-Koli jätti asiasta valtuustokyselyn toukokuussa.
"Valtuustokyselyyn pitää vastata kolmen viikon sisällä, kun kysely on tehty. Kuten arvasinkin, kaupunki ei pystynyt siihen vastaamaan, koska sitä varten olisi pitänyt ottaa niin paljon selvää asioista."
Kesäkuussa hänelle ilmoitettiin, ettei kattavaa vastausta pystytä nopeasti tekemään.
Pitkänen-Koli kertoo, ettei kyselyn takana ollut pelkästään naisrehtorien vähäinen osuus, vaan laajemminkin se, miten kaupunki toteuttaa tasa-arvolakia. Kyselyssä pyydetään kaikilta hallintokunnilta, erityisesti opetuslautakunnalta, tietoja tasa-arvosuunnitelmista ja tasa-arvon toteutumisesta.
"Olen pitkään seurannut, että Oulun kaupunki toteuttaa heikosti nykyistä tasa-arvolakia. Naisrehtoriasia sai ämpärin läikähtämään yli. Ei ole mistään kotoisin, ettei lukioissa ole yhtään naisrehtoria", kaupunginvaltuutettu napauttaa.
Pitkänen-Kolin mielestä pahin ongelma on se, että Oulun kaupungista puuttuu kunnollinen, toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma, jonka avulla tilannetta parannetaan.
"Eikä henkilöstösuunnitelmissakaan kiinnitetä tähän asiaan mitään huomiota. Lähden siitä, että sukupuolten välisen tasa-arvolain noudattaminen on virkavelvollisuus."
Valtuutetun mielestä tasa-arvopykälien noudattamista pidetään monia muita velvollisuuksia vähempiarvoisena.
Vuonna 1996 hyväksytyssä Oulun kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi tasa-arvon määrällinen ja laadullinen parantaminen, muun muassa kiintiöiden avulla. Päävastuu suunnitelman noudattamisesta sälytetään ensisijaisesti virastojen päälliköille, mutta myös luottamuselinten odotetaan valvovan tasa-arvon toteutumista.
Opetusvirasto haluaisi lisää miehiä
Valtuusto käsittelee Pitkänen-Kolin valtuustokyselyä elokuun kokouksessaan. Opetusviraston vastauksessa kerrotaan, että vajaasta 1 700 työntekijästä kaksi kolmannesta on naisia.
"Naisten osuus on noussut tasaisesti vuodesta 1998", kertoo suunnittelija Satu Fränti.
Kevään hakukierroksella valittiin rehtorit viiteen virkaan, joihin hakijoita oli 42 ja heistä 22 naista. Opetusvirasto korostaa, että kriteerinä oli valita pätevin henkilö kuhunkin rehtorin tehtävään.
Lausunnossa kerrotaan myös, että "avoinna olevien virkojen haastatteluihin kutsutaan aina mahdollisuuksien mukaan molempien sukupuolien edustajia."
"Se on meillä periaatteena", Fränti huomauttaa.
Opetustoimi aikoo suunnitella opetustoimen johtamiskoulutusta ensi vuonna.
"Toivotaan, että oma johtamiskoulutus antaisi rehtorin tehtävistä kiinnostuneille mahdollisuuden ennalta kouluttautua tehtävään. Koulutuksen toivotaan kiinnostavan laajasti myös naisopettajia."
Koulujen työskentelyolot sopivat viraston mielestä yhtä lailla miehille kuin naisille. Opetustoimen valtakunnallisesti merkittävimpänä ongelmana pidetään alan naisistumista.
"Meidän mielestämme haasteena on, miten saataisiin miehiä enemmän opiskelemaan opetus- ja kasvatusalaa ja miten saisimme miehiä enemmän opetustyöhön ja pysymään opettajina."
Naisrehtorien osuus hyvä kysymys
"Sukupuolten osuus rehtoreista on hyvä konkreettinen kysymys, jota voi pohtia tasa-arvotavoitteen näkökulmasta", kertoo tutkija Bjarne Andersson Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta.
Samalla hän muistuttaa, että viranhaltijoiden valinnoissa on useita näkökulmia. Anderssonin mielestä aktiivinen työ esimiesasemassa olevien sukupuolijakauman tasoittamiseksi voi kuitenkin olla paikallaan.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ ei ole viime aikoina pohtinut naisten asemaa rehtorinvirkojen täyttämisessä, vaan huolenaiheena on ollut pikemminkin rehtorien työn uuvuttavuus. Edunvalvontaosaston johtajan Liisa Sourin mukaan naisrehtorien määrä on selvästi kasvussa, vaikka vuonna 1999 Suomen rehtoreista kaksi kolmasosaa oli vielä miehiä.
"Jostain syystä miehet etenevät hirveätä vauhtia rehtorin hommiin asti", Andersson ihmettelee
Tasa-arvotoimiston päällikön Anne Paasikosken mukaan isoimmat kaupungit ovat olleet jo pitkään edelläkävijöitä tasa-arvosuunnitelmien laatimisessa. Hyviksi esimerkkikaupungeiksi hän luettelee Espoon, Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Jämsän.
"Pienemmissä kunnissa ajatus on vähän jäänyt ö-mappiin", Paasikoski arvelee.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen odotetaan julkistavan tasa-arvosuunnitelmia koskevan tutkimuksensa piakkoin. Työmarkkinatutkija Anne Hotti epäilee, että suurissa kaupungeissa voi olla paremmat mahdollisuudet suunnitelmien toteuttamiseen.
Suunnitelma tasa-arvon edistämiseksi on oltava kaikilla vähintään 30 hengen työpaikoilla, joihin lasketaan myös kunnat.
