Kansanedustajan työ ja tehtävät: Kansanedustaja on lainsäätäjä, yhteiskunnallinen vaikuttaja, alueensa edusmies ja kansainvälinen toimija.
Lobbarin työ ja tehtävät: Lobbaus eli käytäväpolitiikka tai vaikuttajaviestintä tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa epävirallisesti päättäjiin ja poliitikoihin (kansanedustajiin).
Lobbaaja kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien, kuten poliittisten päättäjien, virkamiesten, median tai kilpailevien näkemysten edustajien kanssa ja pyrkii vakuuttamaan nämä asian tärkeydestä.
Lobbarit voivat edustaa esimerkiksi yrityksiä, konsulttifirmoja, etujärjestöjä tai kansalaisryhmiä.
Oulun kaupungin uusi hallituksen puheenjohtaja on tuonut esille ajatuksen, että Oulun pitäisi perustaa Helsinkiin oma edunvalvontayksikkö eli palkata lobbaaja Helsinkiin huolehtimaan Oulun kaupungin asioista.
Asia on kirjattu jopa dokumenttiin, joka löytyy netistä ”Kaupunkistrategia Oulu 2020” sanoilla: Oulun aktiivinen lobbaus, vaikuttaminen ja systemaattinen myynti kansallisesti ja kansainvälisesti.
Eikö Oulun piirin nykyiset 18 kansanedustajaa teekään niille määriteltyjä tehtäviä, jos heidän herättelemiseen pitäisi palkata vielä lobbari?
Tampereen kansanedustajat kuulemma itse hoitavat tuon lobbauksen, saamalla esimerkiksi valtionavustuksia omiin isoihin kehityshankkeisiin.
Jossakin yhteydessä on hallituksen puheenjohtaja maininnut, että nuo kustannukset olisivat noin 30 000 euroa vuodessa.
Kustannukset tulevat olemaan huomattavasti korkeammat. Lobbaushan on kokopäiväistä työtä, vaatii Helsingissä olemista, matkustamista Oulun ja Helsingin välillä päivärahoineen, sillä lobbaajan on oltava oululainen ja hänen on käytävä kotipaikkakunnallaan kertomassa kulumiset kaupunginhallitukselle ja valtuutetuille ja saamassa heiltä uusia toimintaohjeita.
Yksinomaan lobbaajan palkkakustannukset lomarahoineen ja sotumaksuineen tulisivat olemaan vuodessa noin 100 000 euroa. Lisäksi tarvitaan toimitilat, asunto ja edustusmäärärahoja.
Jossain vaiheessa lobbaaja on ehkä vaatimassa avustajan kuten kansanedustajillakin, jolloin kulut vain kasvavat.
Kaupungin ja kunnan tehtävät lyhykäisyydessään kuntalain määrittelemässä muodossa: Useimmiten kuntien tehtävänä on järjestää ja ylläpitää tiettyjä peruspalveluita.
Kuntien tehtäväkenttä on laaja. Kuntien pitää järjestää muun muassa koulutus-, sairaanhoito-, sosiaalihoito- ja kulttuuripalvelut. Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.
Kunnan tehtävä ei ole järjestää systemaattista myyntiä kansallisesti ja kansainvälisesti. Edellä mainittu pätee ainakin vielä ennen kuin sote astuu kuvioihin ja nykyinen kunnallislaki kumotaan.
Paikallisten yritysten oma tehtävä on järjestää systemaattinen myyntinsä kansallisesti ja kansainvälisesti. Kaupungin tehtäviin kuuluu vain luoda edellytykset yritysten toimia alueellaan.
Oulun kaupungilla on jo olemassa organisaatio nimeltään Business Oulu, joka hallituksen kokoonpanoltaan on miehitetty oululaisilla poliitikoilla. Organisaation tehtävänä on toimia Oulun seudun elinkeinoelämän aktivoijana. Miksi siis tarvitaan vielä erillinen lobbaaja?
Tuolla noin 100 000 euron kuluerällä voisi palkata vaikka kaksi sairaanhoitajaa tai yhden lääkärin parantamaan ontuvia kaupungin terveydenhoitopalveluja.
Taikka säilyttää jokunen uhan alla olevista kulttuuri- ja sivistyspalveluiden työpaikoista. Vetovoimaisuus kaupunkiin luodaan keskittymällä kaupungille ”langetettujen” perustehtävien hyvään hoitoon.
Nyt näyttää siltä, että sivistys- ja kulttuuripalveluista ollaan tinkimässä, sillä sille on asetettu viiden miljardin euron säästötavoite ja sadan työntekijän vähentäminen.
Tämäkin ajatus on nurinkurinen, jos Oulun kaupunki on tavoittelemassa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026.
Sananakin lobbaus kuulostaa vastenmieliseltä termiltä.
Harri Horneman
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.