Suomessa mietitään jälleen uusien hävittäjien hankintaa. Lopullista hintalappua ei vielä tiedetä, mutta kyse on useiden miljardien hankinnoista.
Tällaisen suuren yhteisen rahasumman ollessa kyseessä olisi minun mielestäni aiheellista keskustella hankintojen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä.
Maailmassa on pitkään ollut kahtiajako idän ja lännen sekä niihin liittyvien erilaisten ideologioiden välillä. Välillä on lähennytty, mutta kohta taas ajauduttu erilleen. Onko nyt taas näkyvissä merkkejä tällaisesta erilleen ajautumisesta, kylmästä sodasta?
Siihen liittyy muun muassa asevoimien siirtelyä rajoille, konfliktit kriisiherkillä alueilla sekä erilaiset kauppapakotteet maiden välillä.
Historiasta olemme nähneet, että kiistat, vastakkainasettelu ja asevarustelun lisääminen johtavat aina myös toisten asevarustelun lisääntymiseen sekä uhan, pelon ja väkivallan kierteeseen.
Suomen ainoa todellinen hyökkäysuhka tulee idästä, jonka sotakoneisto on moninkertainen ja ylivertainen Suomen kalustoon verrattuna.
Toisen maailmansodan aikaan Venäjä sortui ylimielisyyteen ja Suomeen lähetettiin lähinnä huonosti varustettuja ja koulutettuja joukkoja.
Sodan jälkeen Venäjä sai kuitenkin haluamansa, eli lähinnä Karjalan alueen. Suomi tuskin on tällä hetkellä Venäjän kannalta niin merkittävä alue, että se haluaisi vaarantaa oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa aloittamalla sotatoimia Suomea vastaan, mikä voisi johtaa laajamittaiseen suursotaan.
Suomen turvallisuudesta saatetaan joskus luoda uhkakuvia sillä, että Venäjä lisää joukkojaan itärajalla. Minun mielestäni se ei vielä kerro lisääntyneestä uhasta Suomea kohtaan, vaan ennen kaikkea siitä, että Venäjä kokee oman turvallisuutensa uhatuksi lännestä ja haluaa lisätä omaa turvallisuuttaan.
Suomen tulisikin rakentaa ystävällisiä suhteita sekä itään että länteen, näyttäytyä rauhaa rakentavana maana ja pysytellä erillään suurvaltojen välisistä kiistoista.
Hyvillä ja ystävällisillä suhteilla, kaupankäynnillä ja ihmisten välisellä avoimella vuorovaikutuksella ehkäistään sotia paremmin kuin asevarustelulla.
Pienenä kansana emme todellisuudessa pysty puolustautumaan maailmanvaltaa vastaan. Sellaisessa tilanteessa Suomen ainoa mahdollisuus on luottaa muiden maiden apuun ja sotakalustoon.
Siksi Suomen kannalta voisi olla edullista olla aktiivisesti mukana kehittämässä EU:n yhteistä puolustusta.
Ymmärrän kyllä puolustusvoimien tarpeellisuuden ja kannatan yleistä asevelvollisuutta, mutta en kannata rahojen ”haaskaamista” sellaiseen, josta ei ole merkittävää hyötyä Suomelle.
Mitä jos ostetaan vain muutama hävittäjä valvonta- ja opetuskäyttöön, jotta meillä on ammattitaitoisia lentäjiä?
Rakennetaan säästyneillä rahoilla omaa maatamme, tuetaan lapsia, nuoria, sairaita ja työllisyyttä, millä ehkäistään eriarvoisuutta ja syrjäytymistä sekä niiden aiheuttamia ongelmia.
Esa Räisänen
lehtori
Haapavesi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.