Lauantain Kalevassa Lauantaikäräjät kysyy, tarvitaanko Suomeen marjanpoimijoita ulkomailta keräämään metsissä kasvavia marjoja.
Ulkoministeriön arvion mukaan Suomeen tulee tänä vuonna hieman alle 4 000 metsämarjojen poimijaa viisumivelvollisista maista. Heistä enemmistö on thaimaalaisia.
Jonkun verran poimijoita saapuu Ukrainasta ja pieni määrä myös Venäjältä. Maaseutuviraston mukaan tavanomaisena satovuotena puolukoita, mustikoita ja hilloja kypsyy metsissä noin 500 miljoonaa kiloa. Niistä ulkomaiset poimijat keräävät 2–3 prosenttia.
Ratkaisu äänin 6-0 on, että kannattaa.
Marjastajia tarvitaan, jotta teollisuus saa raaka-ainetta riittävästi.
Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio toteaa, että 500 miljoonan kilon marjasadosta kotitaloudet poimivat 30 miljoonaa kiloa. Myyntiin marjoja poimitaan 20 miljoonaa kiloa.
– Ulkomaisten poimijoiden ansiosta marjojen myyntipoiminta on kaksinkertaistunut verrattuna 1990-lukuun. Tämä on mahdollistanut uutta yritystoimintaa, uusien tuotteiden kehityksen ja lisännyt marjatuotteiden vientiä.
Moision mukaan uusia kasvualoja tarvitaan, koska Suomen metsä- ja IT-sektorin vienti sekä muu elintarvikevienti ovat taantuman ja kansainvälisen tilanteen vuoksi vähentyneet.
Samaa mieltä on Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo.
– Ulkomaalaisia poimijoita tarvitaan, jotta marjateollisuus pärjäisi hyvin Suomessa. Me suomalaiset poimimme marjoja omaan laariin, emme juuri myyntiin, sanoo Salo.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi thaimaalaisille marjanpoiminta on merkittävä tulonlähde. Jos mustikasta saatava hinta suhteutetaan thaimaalaiseen kansantuloon, sen arvo on reilusti nelin-viisinkertainen.
Salo pitää tärkeänä, että poiminnalle on selkeät pelisäännöt. Täytyy olla selvää, miten suomalaisessa metsässä käyttäydytään ja kuinka lähelle pihapiiriä tullaan. Poimijoilla pitää olla myös asialliset olosuhteet.
Salon käsityksen mukaan nämä asiat ovatkin parantuneet jo paljon.
Kemijärvellä Kostamon kylässä asuva kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Myllykoski katsoo, että thaimaalaiset marjanpoimijat eivät kylällä ole haitaksi.
– Poimijoiden alueet ovat selkiytyneet ja he ottavat etäisyyttä kyliin ja niiden vaikutusalueisiin.
Myllykoski toteaa, että hän ei ole jäänyt yhtenäkään vuonna ilman marjoja thaimaalaisten takia. Perinteisiltä poimintapaikoilta poimiminen sen sijaan herättää aina kateutta, oli poimija suomalainen tai ulkomaalainen.
– Valtaosa marjoista jää joka tapauksessa metsään, olipa thaimaalaisia poimijoita tai ei. Jos marjateollisuudesta halutaan työllisyyttä ja rakentaa markkinoita, niin kyllä marjankerääjiä tarvitaan.
Marjoja ostavan Tessacraft Oy:n toimitusjohtaja Risto Isohätälä vakuuttaa, että ongelmia ulkomaalaisten poimijoiden kanssa ei tule silloin, kun he saapuvat Suomeen marjanostoyritysten kautta. Yritykset antavat ohjeistuksen ja koulutuksen jo ennen Suomeen tuloa.
– Me annamme poimijoille metsään lähtiessä mukaan ohjeistusvihkoset, joissa on esimerkiksi selitetty kieltomerkit heidän äidinkielellään. Lisäksi poimijoilla on yrityksen tarrat näkyvillä takeissa ja autoissa, joten heidät tunnistetaan, jos joitakin rikkomuksia ilmenee.
Liminkalaista marjastajaa Olavi Säkkistä vierasmaalaiset poimijat eivät ole häirinneet.
– Olemme vaimon kanssa kovia marjastajia, mutta meitä eivät ole ikinä haitanneet muun maalaiset marjanpoimijat, eivätkä tule vastaisuudessakaan haittaamaan. Jos jossakin on törmätty, ei ole tullut käsirysyä.
Säkkisen mielestä on ihan hyvä, että ulkomaalaisia poimijoita on.
– Marjat tulevat ehkä suomalaiseen kulutukseen ja poimijat saavat siitä jotakin tuloa. Marjat eivät poimimalla metsästä lopu, se on ihan varma. Se on pieni prosentti, jonka ulkomaalaiset tai suomalaisetkaan sieltä ottavat, hän toteaa.