Kun Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riikka Moilanen heittäytyy terveydenhoitopalveluja välittävän yrityksen palvelukseen, niin poliitikot ovat äkisti nousseet arvoon arvaamattomaan.
Meistä epäkelvoista poliitikoista on tullut kerralla korvaamattomia.
Juuri äsken moitittiin, kuinka tuollaisesta työstä yleensä on maksettu kuukausipalkkiota, pelkät kokouspalkkiot riittäisivät ja niitäkin olisi soveliasta kiireesti pienentää. Sanotaan, että politiikan tekemiseen ei tarvita kuin hyvää istumiskuntoa, ei saa olla ainakaan mitään suhteita ulkomaailmaan.
On törkeää, että kansanedustajia istuu hallintoneuvostojen jäseninä, vaikka ensiksi heiltä vaaditaan talousasioitten tuntemusta ja sitten kirotaan, kun sitä hankitaan. Saavat kelvottomat vielä 2 000–3 000 euroa vuodessa palkkiota.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla voi olla sellaisia asioita, jotka tulee pitää ikuisesti salassa. Niillä asioilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä liikemaailman kanssa.
Ne päätökset, jotka kiinnostavat liikemaailmaa tulevat väkisinkin yleiseen julkisuuteen jo kaupunginhallitusvaiheessa ja aivan varmasti kaupunginvaltuustossa.
Tämän totesin, kun itse olin neljä vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja neljä vuotta kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana. Sain yöni hyvin nukuttua kaupungin salaisuuksien kanssa.
Sitten, kun ryhdytään puhumaan suhdetoiminnasta ja erilaisista yhteyksistä ulkomaailmaan, niin liikutaankin eri alueella ja näitä siunaantuu jokaiselle kaupunginhallituksen puheenjohtajalle eri tavalla. Niitten käyttö ei voi olla arvosteltavaa tai millään tavalla moitittavaa.
Omalle osalleni tulivat lisäksi ne yhteydenpidot, jotka syntyivät eduskuntatyön vuoksi ja erityisesti 9-vuotisen valtiontilintarkastajan tehtävän vuoksi. Meidän piti tarkastaa mm. lähes kaikki valtion virastot ja laitokset ministeriöitä ja lääninhallituksia myöten määrävuosin.
Itse asioista piti osata pitää suunsa kiinni, mutta eiväthän henkilösuhteet heti mihinkään kadonneet. Tuttavuuksia tuli suuri määrä, olihan valtiontilintarkastajat varsin ”suosittuja” vierailijoita ympäri maata ja vähän muuallakin.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on ylivertaisesti tärkein luottamusmies, mutta pormestaria hänestä ei saa koskaan tehdä.
Kaupungin johtamiseen tarvitaan siihen saatu sopiva koulutus, kokemus ja jatkuvuus, jota edustaa vain virkamies. Puheenjohtajan tehtävänä on vahvasti tukea häntä päätöksenteossa.
En voi ymmärtää, millä tapaa kuuden kuukauden karenssiaika pyyhkisi itse kultakin poliitikolta päästä aikaisemmat suhteet ja sisäpiiritiedot. Lopputulos olisi vain, että pitäisi maksaa hurjat korvaukset, kun ei saa ottaa vastaan tarjottua työpaikkaa, joka saattaisi vielä mennä sivu suun karenssin aikana. Sekö olisi oikeudenmukaista?
Miksi tämmöisestä nostetaan häly? Voiko kysymys olla edes kateudesta? Tavallinen Matti Meikäläinen ei osaisi edes kadehtia, jollei julkisuus ruokkisi täysin tuulesta temmattuja luuloja.
Suomeen on istutettu aivan muualla keksitty jääviyskäsite. Ennen riitti, kun noudatti kirjoitettua lakia ja sen tarkoitusta.
Nyt on kehitetty sen rinnalle ajatus: ”miltä asia näyttää”. Vastapuolen mielestä aivan laillinenkin toiminta saadaan aina näyttämään jos ei aivan rikolliselta, niin ainakin hyvin epäilyttävältä. Tästä on turhan monta esimerkkiä aivan lähimenneisyydestä.
Ministeri Lauri Tarasti, entinen hallinnon opettajani, kertoi julkisuudessa, että sitä vartenhan me olemme eri yhteisöjen ja yhdistyksien jäseniä, jotta edistämme niitten toimintaa.
Toiminnassa pitää kuitenkin aina muistaa lain vaatimat salassapitovelvollisuudet ja jääviydet. Ei siihen kuntapuolella karenssista ole apua.
Kari Myllyniemi
tarkastuslautakunnan jäsen, valtuuston varajäsen, poliisimestari, h.c.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.