Pohjois-Pohjanmaa sijoittuu maakuntien välisessä sairastavuudessa kyseenalaiseen kärkikastiin. Kyse on rakenteellisista ongelmista, joihin hyvinvointipolitiikalla pitää pystyä puuttumaan kuten aikoinaan Pohjois-Karjala-projektissa.
Pohjois-Pohjanmaa ja Oulu sijoittuvat maakuntien ja suurten kaupunkien välisessä sairastavuudessa kyseenalaiseen kärkikastiin (Kaleva 18.8.). Pohjois-Pohjanmaa on väestön sairastavuudessa kolmannella sijalla Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon jälkeen ja kaupungeista Oulu toisena Kuopion jälkeen.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n sairastavuusindeksin mukaan Pohjois-Pohjanmaan perässä tulevat muut Pohjois-Suomen maakunnat Kainuu ja Lappi. Maan tervein väestö asuu Ahvenanmaalla sekä Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkokunnissa.
Kylmä tosiasia on, että sairastavuus on pohjoisessa ja idässä muuta Suomea korkeampaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä huolimatta maan sisäiset erot ovat historian saatossa pysyneet yllättävän muuttumattomina. Erot maakuntien välillä, mutta myös maakuntien sisällä korostuvat ja jopa kärjistyvät, vaikka kokonaissairastavuus koko maassa on laskenut.
Pohjois-Pohjanmaalla väestön korkeaa sairastavuutta selittävät erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveysongelmat. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia aiheuttavat muun muassa raskas työ ja ylipaino. Elintavat kuten tupakointi, alkoholi ja liikunta vaikuttavat alueellisiin sairastavuuseroihin.
Kuten THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskinen toteaa Kalevassa, kyse on pitkälti elintasoeroista. Väestö on tervettä siellä, missä on hyvätuloisia ja pidemmälle koulutettuja ihmisiä ja missä työllisyysaste on parempi.
Monet terveysriskit ja sairaudet puolestaan kasaantuvat vähemmän koulutetuille, pienituloisille ja pitkäaikaistyöttömille. Kyse ei ole siten vain yksilön omista huonoista valinnoista vaan rakenteellisista ongelmista, joihin hyvinvointipolitiikalla voidaan vaikuttaa.
Alueellisiin terveyseroihin voi olla vaikea puuttua, jos sairastavuuden taustalla on esimerkiksi geneettistä periytyvyyttä. Terveyseroihin ja mielenterveyden ongelmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Se tarkoittaa sitä, että hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitopalveluihin pitää panostaa.
Kyse on poliittisista ratkaisuista, palveluista ja terveellisistä vaihtoehdoista, joita ihmisille tarjotaan. Näitä ovat vaikkapa nuorten syrjäytymisen ehkäisy, perhepalvelut, työttömien terveystarkastukset, vanhusten mielenterveyden tukeminen ja niin edelleen.
Suomessa on hyviä kokemuksia siitä, miten kansalaisten terveyttä on onnistuttu parantamaan ja kuolleisuutta vähentämään. 1970-luvulla aloitettu Pohjois-Karjala-projekti on malliesimerkki maailmallakin mainetta niittäneestä onnistuneesta terveysinterventiosta. Sen keskeinen opetus on se, että elintapoihin ja terveyteen voidaan vaikuttaa kestävästi ja tehokkaasti.
Sittemmin koko maahan ulotettu toimintamalli kaipaa uutta päivitystä. Sairauksien seurannalle, ehkäisevälle työlle ja ravitsemusviestinnälle on tarvetta ja tilausta niin, että alueelliset erot otetaan huomioon. Tavoitteena pitää olla, että sairastavuus pienenee koko Suomessa.