Usein esitetyt väitteet karjatilojen liian tiheästä valvonnasta ovat pötyä. Valvontaa on liian vähän. Oulaisten Matkanivalla kuolleena löytynyt karja on siitä kiistaton ja järkyttävä todiste. Eläinten hoidon laiminlyönnit karjatiloilla ovat yleistyneet kohtuuttomasti. Erityisesti nautojen heitteillejättöjä on todettu 90-luvun loppuvuosista alkaen moninkertaisesti aiempiin vuosiin verrattuna. Käräjillä on viime aikoina jaettu vuosittain yli 20 pysyvää tai määräaikaista eläintenpitokieltoa.
Eläinsuojelurikosten yleistymisen on väitetty johtuvan EU:n tukipolitiikasta. Tukea maksetaan enemmän yksiköistä kuin todellisesta tuotannosta. Asian voi valitettavasti ilmaista myös raadollisemmin ja yhtä todenmukaisesti. Kehitys johtuu ihmisten ahneudesta. Havitellaan tuloja enemmän kuin kyetään niitä säällisin menetelmin ansaitsemaan.
On kuitenkin muistettava, että järkyttävät kuvat maanantaina Oulaisten Matkanivalta kuolleena löytyneestä karjasta ovat vain osatotuus eläinten pidosta. Tuskin kukaan erehtyykään yleistämään asiaa niin, että kaikilla tiloilla hoidettaisiin karjaa kehnosti. Valtaosa Suomen nautojen, sikojen, hevosten ja muiden tuotantoeläinten pitäjistä pystyy joka päivä esittelemään hienossa kunnossa olevia, hyvinvoivia eläimiä. Sellaisten tilojen emännille ja isännille hoidokkien kunto on kunniakysymys. Sairastumisia sattuu eläimille, kuten myös ihmisille. Vastuulliset omistajat kutsuvat vaikeissa tapauksissa lääkärin, kuten pitääkin.
Paha kello kuuluu kuitenkin kauas. Kohtuuttoman moni karjatilallinen saa osansa epäilyistä, kun maanantaina julki tulleen kauheuden kaltaisia uutisia paljastuu. Siksi heidänkin kannaltaan on eduksi, että on riittävästi viranomaisvalvontaa, vieläpä topakkaa. Kenenkään ei pidä siitä pahastua. Matkanivan navetassa osa eläimistä oli ehkä kuollut jo syystalvella. Vielä ei ole varmaa, mikä on nautojen lopullinen kuolinsyy. Osa on ilmeisesti ammuttu vielä elävien lajitovereiden keskellä, osa nääntynyt muuten. Eläinsuojan olosuhteet olivat joka tapauksessa karmeat. Valvonnan olisikin pitänyt olla tuntuvasti tiheämpää.
Viranomaiset menivät paikalle vasta saatuaan vihjeen, että tilalla ei kaikki ole kunnossa. Ei todella ollut. Vihjeen olisi pitänyt tulla paljon aikaisemmin. Ilmeisesti satunnaisia tarkastuksia pitäisi lisätä. Tässä tapauksessa tarkkaan katselmukseen oli ollut aihetta jo syksyllä, kun tilan eläinmäärien ja kirjanpidon havaittiin olevan ristiriidassa.
Kaiken kattava valvonta on tietysti mahdotonta. Siksi myös sosiaalisen kontrollin täytyy toimia. On aivan oikein ilmoittaa viranomaisille, jos havaitsee eläimiä kohdeltavan kehnosti. Itse asiassa se on kaikkien kansalaisvelvollisuus.
Ilmeisesti juuri sellaiset maatilat, joiden omistajat asuvat toisaalla, ovat erityisen suuri eläinsuojelullinen riski. Muutama vuosi sitten osa asumattoman eteläsuomalaisen hevostilan eläimistä ehti kuolla ja loput jouduttiin surkeaan kuntoon joutuneina lopettamaan. Omistajat keskittyivät sielläkin muihin töihinsä. Silloinkin sivullisten vihje tuli hieman liian myöhään, mutta useimpien eläinten kannalta kuitenkin armeliaammassa vaiheessa kuin nyt paljastuneessa tapahtumassa.
Aina ei jatkuvasti silmissä olevia kotieläimiäkään hoideta kunnolla. Monissa tapauksissa voi ihmetellä, miksi ihmiset ottavat ja usein suurella rahalla ostavat eläimiä, kun eivät viitsi tai jaksa huolehtia niistä. Silloin on omistajan kannalta parasta ja hoidokeille armeliainta, että eläinlääkäri lopettaa luontokappaleet, joita ei niissä tapauksissa todellakaan voi lemmikeiksi kutsua. Se ei maksa yhtään enempää kuin hoidokkien asiallinen ruokinta.