Teollisuuden ja elinkeino-ministerin näkemykset sähkön kulutuksen kehityksestä ällistyttävän erilaisia. Nyt tarvitaan uskottava arvio, onhan energian saanti Suomelle elintärkeää. Voima-laratkaisujen perusteiden on oltava kestäviä.
Seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaita, jos Suomen kaltaisessa energiariippuvaisessa maassa tehdään vääriä arvioita sähkön tarpeesta. Tällä hetkellä teknologiateollisuuden sekä työvoima- ja elinkeinoministeriön arvioissa sähkön käytön ennusteista vuonna 2020 on ällistyttävän iso ero. Se vaikuttaa myös näkemyksiin uusien ydinvoimaloiden tarpeesta.
Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Ole Johansson vakuutti Kauppalehden haastattelussa torstaina teollisuuden tietävän tarkoin sähköntarpeensa. Hänen mukaansa vuonna 2020 Suomessa täytyy olla käytössä 107 terawattituntia.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen puolestaan arvioi Tekniikka & Talous -verkkolehdessä sähkön kulutuksen jäävän 98--99 terawattituntia vuonna 2020 ja kääntyvän tuolloin hitaaseen laskuun. Pekkarinen muistuttaa, että sähkön kulutus on Ruotsissa jo nyt laskussa.
Kahdeksan, jopa yhdeksän terawattitunnin ero kahden keskeisen tahon arviossa sähkön tulevasta kulutuksesta on kohtuuttoman suuri. Näin keskeisessä asiassa tarvitaan päätösten tueksi pitäviä laskelmia.
Energia on kiistatta teollisuudelle tärkeä tuotantopanos. Johanssonin mukaan se on yhtä tärkeä kuin raaka-aineet. Hänen mukaansa ministerin laskelma antaa jopa viestin, että teolliset investoinnit eivät ole tervetulleita Suomeen.
Sellaista viestiä elinkeinoministeri tuskin haluaa antaa. Hänen perustaa näkemystään energian käytön jatkuvaan tehostumiseen uusien teknisten ratkaisujen myötä. Niin varmasti käykin, mutta on silti vaikea ennakoida, täyttääkö sähkön säästö ja käytön tehostuminen kahdeksan terawattitunnin kokoisen aukon.
Jopa jonkinlaista uhkailun makua on Johanssonin arviossa, että ellei sähkön riittävyyttä varmisteta, teollisuus suuntaa maihin, joissa sähkö on varmaa ja halpaa. Tällä hetkellä halpaa sähköä on tarjolla maissa, joissa sitä tuotetaan runsaasti saastuttavalla hiilellä. Niin on muun muassa Kiinassa. Sellaisen tuotannon piiriin muuttaminen olisi ainakin epäeettistä.
Myös hiilivoiman hintakin nousee vastaisuudessa. Hiilidioksidia on kaikkialla pakko ryhtyä poistamaan päästöistä, jos maapallon halutaan pysyvän asumiskelpoisena.
Suuri näkemysero ministeriön ja teollisuuden energia-arvioissa aiheuttaa ristiriitaa myös ydinvoimatavoitteissa. Ministeri Pekkarisen mukaan rakenteilla olevan uuden ydinvoimalan lisäksi Suomeen riittää yksi uusi ydinreaktori. Hänen arvionsa mukaan kapasiteettia voi silloinkin olla yli Suomen tarpeen.
Ole Johansson puolestaan sanoo Suomeen tarvittavan kaksi suurta tai kolme pientä ydinvoimalaa rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n lisäksi. Rakentamisen tulisi ulottua vuosiin 2022--2023, jotta käytöstä poistettavien vanhojen hiilivoimaloiden tuotanto korvautuisi uusilla laitoksilla.
Johansson on oikeassa varoittaessaan heittäytymästä Venäjän tuontisähkön varaan. Venäjän oma kulutus kasvaa kaiken aikaa. Sähköä ei vastaisuudessa riitä vientiin nykyiseen tapaan.
Ydinsähkön viejäksi Suomenkaan ei pidä ryhtyä, mutta oman kulutuksen tarpeista on kylmässä maassa huolehdittava jo turvallisuussyistä. Parasta on edetä asteittain ja muistaa vanha viisaus: kohtuus kaikessa. Kerralla ei ole viisasta havitella edes painostusmielessä liian isoa palaa.