Ennustaminen on aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa on talouskehityksen ennus-taminen. Lajin vaativuutta lisää se, ettei kansalaisten käyttäytymistä voi tarkasti ennakoida.
Keskustan kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi kuuluu siihen pieneen joukkoon, jonka ei aiempia talousennusteita arvioidessaan tarvitse nyt punastella. Jo syksyllä 2007 hän puhui globaalista kuplasta, viennin hyytymisestä ja tehtaiden alasajosta.
Tuolloin taloustieteilijöiden valtavirta Suomessa esitti hyvin maltillisia arvioita siitä, missä määrin Yhdysvaltain subprime-kriisi voisi tuntua täällä asti. Monien arvioiden mukaan ei juuri mitenkään.
Sen jälkeen on tapahtunut melko tarkkaan se, minkä Uusipaavalniemi ennusti. Varmaa onkin, että eduskunnan erikoisuuksien joukkoon jo kertaalleen tuupatun kansanedustajan arvioita tulevasta talouskehityksestä kuullaan vastedes paljon tarkemmin. Tuoreimmat synkät ennusteet voitiin lukea sunnuntain Kalevasta.
Uusipaavalniemen prognoosien takana oli ehkä rautaista laskentataitoa, ehkä hyvää onnea tai molempia. Hänen onnistumisensa ja lähes kaikkien muiden epäonnistuminen joka tapauksessa osoittaa, miten vaikeaa luotettavia talousennusteita on laatia.
Suurimmat virheet tapahtuvat käänteiden ajankohdan ja voimakkuuden määrittelyssä. Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei kuluttajien mielialojen muutoksia voida millään matematiikalla tarkasti ennakoida. Ja kuitenkin niillä on melkoinen merkitys taloudelle.
Käänteen jyrkkyyden havaitsemisessa meillä olivat viime syksynä hakoteillä kaikki suhdannelaitokset. Ne joko yksinkertaisesti lukivat ajan merkit väärin tai sitten ne eivät uskaltaneet irrottautua niin sanotuista konsensusennusteista. On mukavampaa mennä metsään porukalla kuin irrota yhteisestä linjasta ja ottaa riski, että ajaa ainoana ojaan.
Siksi on hyvä, että ääntään uskaltavat käyttää myös toisinajattelijat, jotka esittävät näkemyksensä silläkin uhalla, että saavat Don Quijoten tai häirikön leiman.
Kalevassa Uusipaavalniemi heitti lisää halkoja pesään arvioimalla asuntojen hintojen romahtavan vielä puoleen nykyisestä. Tässäkin hän kulkee valtavirtaa vastaan, joskaan ei aivan vastakkaiseen suuntaan. Maanantainahan Handelsbanken esitti arvion, jonka mukaan asuntojen hinnat putoaisivat meillä vielä 10-15 prosenttia. Asuntojen reaalihinnat ovatkin meillä edelleen reilusti pitkän jakson keskiarvon yläpuolella.
Tässä tilanteessa Handelsbankenin maltillinen ennuste on Uusipaavalniemen synkkää kuvaa uskottavampi. Näin muun muassa siksi, että työttömyyden uskotaan nyt jäävän kauaksi viime laman lukemista. Markkinoille tuskin tulee pakkomyyntiin samaa määrää asuntoja kuin viime vuosikymmenen synkimpinä aikoina. Jos työttömyys romahtaisi, tilanne muuttuisi.
Uusipaavalniemen kehotus, jonka mukaan kansalaisten olisi syytä nostaa talletuksensa pankista, kannattaa jättää omaan arvoonsa. Onkohan kansanedustaja ajatellut, mitä siitä seuraisi? Paniikki-
reaktiot ja uusi pankkikriisi on se, mitä tässä vähiten tarvitaan. Kannattaa ylipäätään muistaa, että kansalaisen talletussuoja on meillä 50 000 euroa pankkia kohden, eivätkä tallettajat menettäneet rahojaan edes edellisen syvän pankkikriisin aikana pian kaksi vuosikymmentä sitten.
Tavallisia kuluttajia ei pitäisi höynäyttää huteralla pohjalla olevalla optimismilla, jota on ilmassa nytkin, muttei liioin perusteettomilla uhkakuvillakaan, ei vaikka suomalaiset ovat tavanneetkin pitää synkkien arvioiden maalailijoita aivan erityisinä näkijöinä.