Esitys uudeksi yliopistolaiksi herättää tunnekuohuja. Lakiesityksen perusajatus on kuitenkin kohdallaan. Se vahvistaa yliopistojen itsenäisyyttä mutta kannustaa niitä reagoimaan ympäristön muutoksiin.
Perjantaina eduskuntaan ehtinyt esitys uudeksi yliopistolaiksi on synnyttänyt korkeakoulukaupungeissa äänekkäitä vastalauseita. Mukana protestoinnissa on ollut niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin aina professoreihin asti. Vahvan reagoinnin ymmärtää, jos huolena on yliopistojen toimintaedellytysten heikentyminen, sivistystehtävän vaarantuminen ja usein epävarmuudessa työtään tekevän henkilöstön aseman muuttuminen entistä huterammaksi.
Näistä huolista on mielenilmauksissa pitkälle ollutkin kyse, ja näitä ääniä eduskunnan kannattaa myös kuunnella. Silti on selvää, että Suomen yliopistolaitoksen on kyettävä uudistumaan, koska maailma sen ympärillä muuttuu. Jos muutokset viedään läpi hyvää harkintaa ja yliopistojen parhaita perinteitä kunnioittaen, korvaamattomia menetyksiä ei tule. Sivistysyliopiston kuolemalla on Suomessa peloteltu jokaisen pienen ja suuren korkeakoulu-uudistuksen yhteydessä viimeisen 40 vuoden aikana, ja tähän mennessä aiheetta.
Uuden lain pitäisi päinvastoin merkittävästi parantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä. Tutkimus ja opetus säilyvät edelleen yliopistojen päätehtävinä. Valtiolta tuleva perusrahoitus luvataan turvata vastaisuudessakin, mutta samalla yliopistojen itsenäisyys vahvistuu. Tämän toivotaan helpottavan myös opinajojen kansainvälistymistä. Käytännössä yliopistojen menestys siirtyy entistä enemmän niiden omiin käsiin.
Vaikka perusrahoitus turvataan, myös yliopistojen taloudellinen vastuu itsestään kasvaa. Yliopistoja kannustetaan hankkimaan pääomiinsa ulkopuolista rahaa esimerkiksi lahjoituksilla tai omalla liiketoiminnalla. Omaa aktiivisuutta valtio aikoo palkita lisäpanostuksillaan. Jos heikot ajat jatkuvat pitkään, ulkopuolisten pääomien varaan yliopistot eivät kuitenkaan voi paljoa rakentaa.
Ehdottomasti tarpeen on kehittää myös niitä kriteerejä, joiden perusteella valtio jakaa perusrahoitustaan. Nyt mitataan liiaksi määrää, kuten maisterin tutkintoja ja väitöskirjoja. Rahoitus laadun perusteella on vaikeammin hoidettava urakka, mutta siihen suuntaan pitää kulkea.
Muutoksessa nykyiset virat kuitenkin työsuhteiksi. Maan hallituksen vakuutusten mukaan henkilöstön asema ei siirtymäkauden aikana muutu. Tehtäviään laiminlyövien henkilöiden suojatyön järjestämisen ei kuitenkaan pidä kuulua yliopistojen vastuisiin.
Uudistuksen kuumimpiin kysymyksiin kuuluu yliopistojen hallituksen rooli ja kokoonpano. Esityksen mukaan yliopiston hallituksista puolet mukaan lukien puheenjohtaja olisivat ulkopuolisia. Malli kuulostaa jopa raa´alta yliopistojen oman asiantuntemuksen vähättelyltä. Parhaimmillaan hallituksen ulkopuoliset jäsenet voivat kuitenkin tuoda yliopiston käyttöön hyödyllistä tietoa esimerkiksi talouden ja hallinnon kysymyksissä. Tällä hetkelläkin monien maailman parhaiden opinahjojen johtoelimissä ulkopuolisella asiantuntemuksella on merkittävä asema.
Uudenlaiset hallitukset epäilemättä myös helpottavat yliopistojen strategioiden muutosten läpivientiä. Sitä sopii toivoa, että hallituksiin todella löytyy valistuneita ulkopuolisia, jotka tuntevat tutkimusmaailman ja jotka pystyvät näkemään yliopiston vahvuudet ja kehittämistarpeet ikään kuin ylhäältä katsoen.