Opetusministeriön työryhmä ehdottaa, että yliopistojen kaikilla koulutusaloilla siirrytään kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen. Tavoite on, että kandidaatintutkinnon ja ylemmän korkeakoulututkinnon malliin siirryttäisiin vuoden 2005 elokuussa.
Yksi uudistuksen tavoite on vähentää yliopisto-opintojen keskeyttämistä panemalla kaikki opiskelijat opiskelemaan alempaa tutkintoa. Opinto-oikeuden myös ylempään tutkintoon saisi vastakin heti nykyiseen tapaan. Monissa EU-maissa opiskelijat maisterin tutkintoa varten valitaan alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista. Automaattista opiskeluoikeutta maisteriksi ei siis ole kuten meillä.
Jossakin vaiheessa yliopistoissa pyrittiin pääsemään eroon ns. välitutkinnoista. Kaksiportaisuutta alettiin kaivata, kun opiskeluajat vain pitenivät. Paluu vanhaan alkoi humanistisella ja luonnontieteellisellä alalla. Tällä hetkellä kaksiportainen tutkinto on voimassa kaikkialla muualla paitsi lääketieteessä ja tekniikassa.
Opiskelijat eivät juurikaan suorita alempia tutkintoja paitsi niillä aloilla, joilla ne tuottavat kelpoisuuden johonkin virkaan. Uudistuksella halutaankin tehostaa opiskelua niin, että 75 prosenttia aloittaneista suorittaisi ylemmän korkeakoulututkinnon.
Alemman korkeakoulututkinnon tulee antaa yleiset työmarkkinavalmiudet ja hyvä pohja jatko-opintoihin. Maisterinohjelmiin kelpaavia olisivat myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Yliopistot voisivat kuitenkin vaatia heiltä täydentäviä opintoja.
Tutkintoja reivataan uuteen uskoon myös muista kuin kotoperäisistä syistä. Suomalainen yliopistokoulutus ja tutkintorakenne halutaan saada kansainvälisesti vertailukelpoiseksi. Kesällä 1999 30 maan opetusministerit allekirjoittivat ns. Bolognan julistuksen, joka tähtää eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen 2010.
Vaikka jatkossakaan jokainen kandidaatin tutkinto ei anna kelpoisuutta virkaan, sen suoritus on kuitenkin työmarkkinoilla parempi valtti kuin kesken jääneet opinnot. Lisäksi kandidaatin tutkinto avaa ovet maisterinopinnoille myös ulkomailla, ei vain Suomessa.
Uudistuksen jälkeen myös opiskeluajat vastaisivat kansainvälistä käytäntöä. Kandidaatin tutkinto veisi kolme ja maisterin tutkinto lisäksi kaksi vuotta. Tämä edellyttää opinto-ohjauksen tehostamista eli henkilökohtaista opintosuunnitelmaa ja sen seurantaa. Tämän lisäksi on karsittava mammuttimaisiksi paisuneita tutkintovaatimuksia ja muutettava opintoviikot eurooppalaisittain pisteiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi