UPM:n entiseen toimitusjohtajaan Juha Niemelään on iskenyt rehellisyyden puuska. Hän myönsi nimittäin tiistaina syntymäpäivähaastattelussaan Helsingin Sanomissa, että hänen yllätyseronsa metsäjätin johdosta ei johtunutkaan niistä syistä, mitä hän ja UPM kertoivat julkisuuteen aikoinaan.
Niemelän ero oli jymyjuttu tammikuussa 2004, jolloin hän erosi yllättäen toimitusjohtajan paikalta vain 57-vuotiaana. Hänen virallinen eläkeikänsä oli 60-vuotta. Niemelälle maksettiin kahden ja puolen vuoden palkka kultaisena kädenpuristuksena. Nyt hän on 60-vuotias, ja siksi ajankohtainen haastateltava sanomalehdissä.
Niemelä kertoi aikoinaan tiedotustilaisuudessa lähtevänsä yhtiön johdosta vapaaehtoisesti. Hän sanoi myös, että hänen työtuntinsa olivat tulleet täyteen pitkien päivien takia. UPM perusteli Niemelän lähtöä organisaatiouudistuksella ja sukupolven vaihdoksella. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jussi Pesonen.
Nyt Niemelä myöntää, että parin vuoden takaiset epäilyt hänen yllätyseronsa kytkeytymisestä UPM:n kartelliepäilyksiin ja -tutkimuksiin pitivät paikkansa. Epäilyjä esittivät tiedotusvälineet. Yleisradion A-studio meni pisimmälle väitettyään, että ero johtui kartellipaljastuksen aiheuttamasta luottamuspulasta toimitusjohtajan ja yhtiön hallituksen välillä. Niemelä kiisti väitteet jyrkästi.
Nyt Niemelä sanoo, että jos hän olisi kertonut jotain eronsa todellisista syistä, hän olisi aiheuttanut suurta vahinkoa, kun viranomaiset tutkivat salassa kartelliepäilyjä, metsäyhtiöiden välistä laitonta yhteistyötä. Niemelä erosi ja sanoo ottaneensa taakan kannettavakseen. Sittemmin kartellille ei löydetty todisteita, ja EU on lopettanut tutkimuksensa.
Niemelä ei ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään yritysjohtaja, joka on puhunut palturia. Esimerkiksi toimitusjohtaja Heikki Hakala kehui Valmetin ja Rauman yhdistämisen tuloksena syntyneen Metson kaksipäistä johtajajärjestelmää tiedotustilaisuudessa 1998. Vuotta myöhemmin, kun se purettiin ja hänenkin lähdöstään eläkkeelle ilmoitettiin, hän myönsi puhuneensa asian vierestä ja puolustautui: "Mitä muuta minä olisin voinut tuossa tilanteessa sanoa?"
Johtajat ovat perustelleet menettelyään sillä, että tarkoitus pyhitti keinot. Näkemys ei sovi yleiseksi toimintatavaksi. Kun totuus kun tulee kuitenkin julki, palturia puhuva yritysjohtaja tekee karhunpalveluksen ammattikunnalleen. Syntyy turhia epäilyjä, ja ei kai heistä itsestäkään ole mukava leimautua tyhjän puhujiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi