Martti Ahtisaari jarrutteli määrätietoisesti tasavallan presidenttinä keskustelua Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Nyt hän vetää Suomelle linjaa auki kohti Natoa.
Jo pitkään on ollut selvää, että Pohjois-Atlantin puolustusliiton laajennus Baltiaan ja eräisiin muihin entisiin sosialistisiin maihin johtaa ennen pitkää vakavaan uudelleenarvioinnin tarpeeseen myös Suomessa. Presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja kiiruhtivat kuitenkin korostamaan heti Naton Prahan-huippukokouksen jälkeen, ettei Suomen linjaa ole tarpeen tarkistaa. Liittoutumattomuus riittää Suomelle.
Hieman yllättäen ensimmäisen merkittävän puheenvuoron Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan uudelleenarvioinnin puolesta piti heti maanantaina presidentti Martti Ahtisaari. Yllättäväksi Ahtisaaren avauksen tekee se, että hän keskittyi puolustamaan ja korostamaan oman presidenttikautensa lopulla liittoutumattomuuden kestävää arvoa.
Nyt hän on tehnyt uuden, vakavan arvion ja perustaa sen realistisesti maailmassa tapahtuneeseen suureen muutokseen. Ahtisaari sanoi halunneensa tehdä suomalaisille selväksi, että "idän uhka on poistunut" ja sen takia Suomen pitäisi arvioida ennakkoluulottomasti Nato-jäsenyyttä.
Ahtisaari ei ole enää Suomen ulkopolitiikan virallinen linjanvetäjä, eikä hänen kannanottonsa merkitystä kannata liioitella. Hänen puheenvuoronsa edustaa arvostetun kansalaisen yksityisajattelua, ei enempää eikä vähempää. Mutta juuri siinä piileekin sen arvo.
Ahtisaari voi puhua vapaasti ja tehdä kansallisesti merkittäviä avauksia, koska hänellä ei ole virallisen aseman mukanaan tuomaa painolastia. Hän voi myös vetää vapaasti johtopäätöksiä, jotka eivät sovi ainakaan tässä vaiheessa ulkopolitiikan johdon suuhun.
Ahtisaaren puhetta kannattaa lukea sitä taustaa vasten, että hänen johtopäätöksillään on yksityisajattelua suurempi arvo hänen taustansa takia ja hänen ulostulonsa hetki oli harkittu. Se on luettavissa valtiojohdon virallisista kommenteista, joiden linja on silmiinpistävän maltillinen.
Pääministeri Paavo Lipponen sen enempää kuin presidentti Tarja Halonenkaan eivät torjuneet tiistaina Ahtisaaren perusajatusta, ettei Suomen ole enää perusteltua jäädä syrjään transatlanttisesta turvallisuus- ja puolustusyhteisöstä, vaikka he totesivatkin, että liittoutumattomuuden linja pitää. Ahtisaarihan sanoi suhteellisen suoraan, että on vaikea nähdä, miten Suomen jääminen Naton ulkopuolelle lisäsi turvallisuutta, kun idän ja lännen vastakkainasettelua ei ole enää olemassa.
Vaikka Ahtisaari käytti vain puheenvuoron kansalaiskeskustelussa, kuten esimerkiksi ulkoministeri Tuomioja luonnehti, on päivänselvää, että huolella valmistellun linjauksen tarkoitus on herätellä yleistä mielipidettä ja vielä tavalla, joka näyttää sopivan myös ulkopolitiikan johdolle. Se on selvästikin ollut etukäteen tietoinen Ahtisaaren aikeista. Suomi on siirtymässä uuteen vaiheeseen Nato-keskustelussa Prahan huippukokouksen jälkeen. Kansalaismielipiteen muokkaus suotuisammaksi mahdolliselle Nato-jäsenyydelle on käynnistynyt vakavalta pohjalta.
Mitään nopeita muutoksia Suomen linjassa ei ole kuitenkaan odotettavissa. Uusia päätöksiä ei tehdä ennen uuden turvallisuuspoliittisen selonteon valmistumista vuonna 2004, eikä ehkä kovin nopeasti senkään jälkeen. Sekin on mahdollista, että koko vaalikausi mennään liittoutumattomuuden lipun alla. Mutta jos Suomi päättääkin muuttaa linjaansa ja liittoutua, ratkaisua on vaikea tehdä, jos kansa on jyrkästi vastaan. Juuri siksi mielialojen muokkaus pitää aloittaa hyvissä ajoin.