"Kaikkein vaikeimpia ovat palkka- ja kouluasiat", evästi kokeneempi valtuutettu uutta tulokasta ennen Oulun uuden valtuuston ensimmäistä kokousta. Kehotti olemaan tarkkana esityslistan liitteiden kanssa, ne kun kuulemma helposti alkavat elää omaa elämäänsä.
Muistutti hän siitäkin, millaiseen työhön saa varautua, jos oma mielipide ei noudata virkakoneiston tuottamaa esitystä. Vastaesityksen perusteet on kaivettava itse. Suuriin asioihin perehtyminen on työlästä. Tietenkin on täysi oikeus kysyä virkamiehiltä, jos jokin asia ei aukea.
Lisää hiiliä pään päälle kasasi valtuuston uusi puheenjohtaja. Jo nyt tiedetään, että seuraavasta talousarviosta tulee nykyistä selvästi tiukempi ja on pakko panna asioita entistä selvemmin tärkeysjärjestykseen.
Kaiken lisäksi huonot uutiset kännykkä-alalta pistävät oululaisvaltuutetut miettimään vakavasti, tarvitaanko kaupunkiin jo muitakin kivijalkoja kuin it.
Elinkeinoelämän hankkeissa valtuuston rooli onkin ollut enemmän tai vähemmän kateissa. Moni valtuutettu on jo ehtinyt kaivata valtaa takaisin sinne, minne se kuuluu. Kaupungin linjanvedot eivät ole yhdentekeviä, vaikka yritysten sijainnin usein ratkaisevat asiat, joihin valtuusto ei pahemmin voi vaikuttaa: korkeakoulut, työvoiman saatavuus ja maantiede.
Muissakin asioissa valtuuston vaikutusvallan perään on kyselty. Saattaapa uudenkin valtuutetun mieltä ainakin ohimennen askarruttaa, mihin valtuusto ylipäätään voi vaikuttaa ja missä vaiheessa? Kuinka pitkälle vireillä olevat hankkeet on jo lyöty lukkoon ja voiko niissä vielä peruuttaa, jos siltä tuntuu.
Entä kuinka suurta uskollisuutta uudelta valtuutetulta vaaditaan paljon puhutulle ja suuresti ylistetylle konsensukselle? Valtuustoon on kuitenkin valittu yksilöitä ja äänestäjillä on omat odotuksensa. Voiko konsensusta toteuttaa niin, että avoin keskustelu säilyy ja sillä on jopa jotain merkitystä?
Yksittäisen valtuutetun vaikutusvaltaan vaikuttaa moni muukin tekijä kuin taustalla olevan puolueen asema. Yhteistyökykyä vaaditaan sekä omien että muiden suuntaan. Sujuvasta ulosannista ei ole haittaa, varsinkin jos hyvä puhuja myös näyttää tietävän, mistä puhuu. Turhia löpinöitä ei kaivata.
Kaiken aikaa pitäisi pystyä säilyttämään yhteys äänestäjiin. Vaalien aikaan moni mainosti sähköpostejaan, toivottavasti ne ovat käytössä edelleenkin.
Rehellisesti sanoen ei käy kateeksi tuo valtuutetun homma. Päätöksissä olisi kyettävä arvioimaan, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikeaa se on. Siksi kai puhettakin riittää usein enemmän pienistä muutamien tuhansien eurojen hankkeista kuin todella suurista miljoonarysäyksistä.
Laajojen visioiden lisäksi hanskassa pitäisi olla käytännön kuntabyrokratiakin. Siihen on ainakin Oulussa pyritty tasoittamaan tietä preppauskursseilla, joilla saa läkähdyttävän määrän tietoa kaupungin organisaatiosta, laeista ja säädöksistä, seuranta- ja suunnittelujärjestelmistä, strategian luonnista ja ydinkunta-palvelukuntamallista ja palvelujen kehittämishankkeista.
Ainakin intoa uusilla valtuutetuilla näyttää riittävän. Jo ensimmäisen kokouksen aikana moni heistä uskaltautui ääneen ja esitteli reippaasti itseään ja näkemyksiään. Keskustelua syntyi ja hyvähän se on, silläkin uhalla että valtuuston kokoukset taitavat jatkossa jonkin verran venähtää.