Leevi Madetoja -pianokilpailua harkitaan laajennettavaksi jatkossa siten, että mukaan hyväksyttäisiin myös Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston oppilaat. Heitä varten ei Suomessa tällä hetkellä ole sopivaa mittelöä.
Yli 17-vuotiaitten sarjan vaisuhkon loppukilpailun perusteella laajennusta on syytä lämpimästi kannattaa. Tulisi enemmän säpinää.
Musiikissa innostuksen vaistoaminen, uskallus ja henkinen yllättävyys edustavat niitä värinöitä, joita suuri yleisö konserteista hakee.
Tässä mielessä Maria Männikön luontaisen musikaalinen antautuminen Prokofjevin konserton (nro 1 Des-duuri) syövereihin - vaikka ajoittain liian suurpiirteisestikin - oli erinomaisen virkistävää.
Pelkän finaalin perusteella Männikön sijoittumista vasta kolmanneksi on vaikea käsittää, mutta tässä sarjassahan soitettiin kolme erää, jotka kaikki otettiin arvostelussa huomioon.
Samoin Eliisa Kimasen herkin painotuksin, luontevan musikaalisella agogiikalla ja samettisella soinnilla tulkitsema Larghetto-osa Chopinin konsertosta (nro 2 f-molli) jäi mieleen. Allegro vivacen vaatimaan briljanssiin ja täyteen hallintaan Kimanen ei aivan yltänyt.
Kuten sarjan tuloksista ilmenee, kilpailun tuomaristo arvosti enemmän Esa Ylivaaran tarkkaa ja määrätietoista työtä Beethovenin konserton (nro 1 C-duuri) ensiosassa. Ehkä myös aikaisemmat erät painoivat vaa'assa, mene ja tiedä.
Ylivaara kunnostautui tyylinmukaisessa fortepiano-perinteen hengessä muun muassa artikulaation tarkkuuden ja jäsentelyn selväpiirteisyyden aloilla. Soiton dynamiikka sen sijaan ei ollut mainittavan laaja-alaista.
Tuomas Niinisellä oli ehkä jännityksestä johtuneita käynnistysvaikeuksia Chopinin konserton (nro 2 f-molli) ensiosassa, mikä kuului esimerkiksi ryöpsähtelevänä kulmikkuutena. Vähitellen nämä jäykkyydet onneksi kävivät vähäisemmiksi, kosketus ja fraseeraus alkoivat asettua paremmin uomiinsa.
Ilpo Laspaksen persoonallisesti virittynyt tulkinta Mendelssohnin Capriccio brillantesta jäi lopulta, kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta, jähmeän puoleiseksi, hetkittäisiksi väläyttelyiksi omista maailmoista.
Oulun kaupunginorkesteri säesti kohteliaan asiallisesti, pidätellen. Kilpailijat eivät ainakaan joutuneet liiaksi varjoon. Prokofjeviinsa Maria Männikkö sai jo aktiivisinta yritystä ja tukea.