Eduskuntavaalit on saatu hoidettua ja hallitusta rakennellaan. Edessä ovat eurovaalit. Näissä vaaleissa määritellään EU:n tulevaa suuntaa. Suomen vaalipäivä on 26.5. ja maamme on yhtenä vaalipiirinä.
EU-vaalit ovat jäämässä eduskuntavaalien varjoon. Suhtautuminen EU-jäsenyyteen on nyt myönteisempää kuin koskaan aikaisemmin. Kielteisesti suhtautuu vain hieman yli 10 prosenttia. Kielteisin puolue on perussuomalaiset Evan selvitysten mukaan.
EU-vaalien erikoisuutena ovat ne muutamat kansanedustajat, jotka pyrkivät nyt myös Euroopan parlamenttiin. Kuluttaja ei voi tietää, ketä hän lopulta äänestää. Vaikka lait ja pykälät eivät tätä kiellä, niin menettely on moraalitonta. Asiaa voidaan selitellä parhain päin omalle puolueelle, mutta äänestäjällä ei kuluttajasuojaa ole, koska ei tiedä kenelle äänet lopulta menevät.
Eduskuntavaaleja edeltäneissä keskusteluissa ei puhuttu paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eikä Euroopan unionia juuri mainittu.
Viime lokakuussa eduskuntaryhmät toivat julki omat näkemyksensä Suomen EU-puheenjohtajuuden ohjelmaan. Tämän ohjelman mukaan Suomella olisi kolme painopistealuetta: kansalaiset keskiöön, ilmastopolitiikka haltuun ja vahvempi Eurooppa, turvallisempi maailma. Yhteinen paperi luo perustaa EU-puheenjohtajuudelle, mutta lopullisen muodon se saa uudelta hallitukselta.
Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee koko ajan EU:ssa esiin tulevia teemoja, joten se on hyvin kytkeytynyt mukaan Brysselin teemoihin. Tästä mallista päätettiin silloin, kun Suomi liittyi unioniin.
Suomen puheenjohtajuuskauden suuria teemoja ovat EU:n seuraavan kauden budjetti. Siinä linjataan EU:n tulevaa kehitystä. Jos Iso-Britannia eroaa EU:sta, joudutaan miettimään, mitä tehdään? Kasvatetaanko jäsenmaksuja vai supistetaanko toimintoja. Joka tapauksessa on EU:n budjetin rakenteita muutettava vastaamaan nykyistä paremmin tulevaisuutta.
EU-vaalien myötä valitaan uusi komissio ja parlamentin johtohenkilöt. Syksyllä myös Euroopan keskuspankki saa uuden pääjohtajan. Tässä vaiheessa spekuloidaan nimillä, mutta se on ainakin varmaa, että joku suomalainen on komissaari. Jonkinlainen perinne on, että pääministeri valitsee komissaarin, tosin poikkeuksiakin on.
Globaalit taloussuhteet ovat muutoksessa. USA, Kiina ja Venäjä ovat pelaajat, EU on sivupöydässä, vaikka se on suurin talousmahti. Jäsenmaiden yhtenäisyys on ainoa keino turvata EU:n asema muutoksessa.
Keskustelussa on haluttu, että EU:ta olisi vähemmän, tähän päästäisiin heikentämällä EU:n toimintaa. Olisi hyvä tietää, mitä EU:n vastustajat oikeastaan haluavat. Ainakaan Ison-Britannian toiminta ei ole vakuuttanut ketään.
Jos Iso-Britannia eroaa, niin Suomi saa yhden lisäpaikan parlamentista. Olisi oikeus ja kohtuus antaa tämä paikka Ahvenanmaalle. Silloin ahvenanmaalainen edustaja saisi nähdä, miten hyvin heillä ovat asiat Suomessa.
Suomi on ollut EU:n jäsen vuodesta 1995 alkaen. Jäsenyysaikana EU on arkipäiväistynyt ja kokenut monia kriisejä, euro on otettu käyttöön ja se on laajentunut. Useasti väitetään, että EU ei ole sama kuin mistä äänestettiin. Tämä pitää osin paikkansa, koska unioni on aina nähty prosessina, jatkuvasti kehittyvänä järjestönä.
Perustelut jäsenyydelle ovat olleet lähes samat koko jäsenyyden ajan: turvallisuus, toimivat ja tasapuoliset taloussuhteet sekä ilmaston muutoksen torjunta. Parlamentin valta on kasvanut ja sillä on vaikutusvaltaa, jos se osaa käyttää sitä.
Sampsa Saralehto
valtiotieteen tohtori
Järvenpää
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.