Tär­kein­tä on ottaa kuva oi­keal­la het­kel­lä

"No niin, hienosti meni! Taputetaanpas. Mutta mihin se pupu meni?" Vesa Pyykkönen jutustelee matkapakaasin päälle maitohinkin viereen istahtaneelle pikkuneidille milloin kameran takaa, milloin sen edessä.

Kaupunkilaisneiti maalaismaisemassa. Äiti Minna Greusin ei tarvitse kannustaa Suvi-tytärtään paljonkaan, kun oululainen pikkuneiti innostuu hymyilemään kameran takaa kurkistavalle Vesa Pyykköselle.
Kaupunkilaisneiti maalaismaisemassa. Äiti Minna Greusin ei tarvitse kannustaa Suvi-tytärtään paljonkaan, kun oululainen pikkuneiti innostuu hymyilemään kameran takaa kurkistavalle Vesa Pyykköselle.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

"No niin, hienosti meni! Taputetaanpas. Mutta mihin se pupu meni?" Vesa Pyykkönen jutustelee matkapakaasin päälle maitohinkin viereen istahtaneelle pikkuneidille milloin kameran takaa, milloin sen edessä.

Vanhanaikaiseen kolttuun puetulla pikkuneidillä tuntuu olevan oikein hauskaa kuvaajan puuhia seuratessaan, mitä hän aluksi hieman hätkähtää salamavalon välähdyksiä. Mutta kohta neiti ei enää piittaa moisista, kun hän pääsee tekemään tuttavuutta entisaikaisten nukenvaunujen, mollamaijojen tai vaikkapa keinuhevosen kanssa.

Pyykkönen näyttää tyytyväiseltä. "Kyllä täältä tulee myös sellainen kuva, jonka voi maalata", hän lupaa pikkuneidin vanhemmille. He ovat koko ajan seuranneet studiossa kuvauksen edistymistä. Eivätkä vain seuranneet, vaan myös osallistuneet siihen: he ovat saaneet laulaa ja leikittää tytärtään niin paljon kuin vain ovat rohjenneet.

Kuvaaja itse vaikuttaa hieman voipuneelta. "Koskaan en ota kuin kaksi lapsikuvausta päivälle."

Kaikesta päätellen Tilauskuvaamo WesArtin omistaja Vesa Pyykkönen ei ole aivan tavallinen muotokuvaaja, ja sen hän myöntää itsekin. Hänen yrityksensä liikeidea perustuu valokuvamaalauksiin, jos kohta hän tekee myös perinteisempiä väri- ja mustavalkokuvia. Pääkuvauskohteena hänellä on lapset, vaikka esimerkiksi näin kesällä hääkuvauksiakin on suunnilleen joka viikonloppu.

"Etenkin lapsikuvauksessa tärkeintä on osata ottaa kuva oikealla, ratkaisevalla hetkellä", Pyykkönen kertoo.

Ratkaisevan hetken löytämiseksi kuvaaja turvautuu lapsen vanhempien apuun, he kun ovat jälkikasvunsa käyttäytymisen parhaita asiantuntijoita.

Yhtä asiakasta Pyykkönen kuvaa noin tunnin verran. Tuona aikana filmille tallentuu kolmisenkymmentä otosta, joista hän itse valitsee sen maalauksellisimman lopullista työstämistä varten. Vanhempia valokuvaajan valinta ei sido, mutta lähes poikkeuksetta se miellyttää.

"Asiakkaana olevista yksivuotiaiden vanhemmista 75 prosenttia haluaa maalatun muotokuvan", Pyykkönen lisää.

Pyykkönen hakivalokuvausoppinsa Ylöjärveltä ja Muurlasta. Maalatun valokuvan tekniikan hän opetteli omatoimisesti, koska alan osaajia ei löytynyt. Yrityksensä hän perusti vuoden 2001 lokakuussa Muhokselle, mutta muutti melko pian Kempeleeseen. "Tulin lähemmäs asiakkaitani. Heistä lähes 60 prosenttia on oululaisia."

Oulun ympäristössä asuvien lisäksi asiakaskunta on karttunut ainakin raahelaisilla, nivalalaisilla, pulkkilalaisilla, kajaanilaisilla ja jopa vantaalaisilla perheillä.

"Tässä ammatissa täytyy tykätä lapsista", Pyykkönen myöntää. Pyykkösen omaan perheeseen kuuluvat 5- ja 3-vuotiaat pojat, jotka ovat saaneet eräänkin kerran olla valokuvamannekiineina.

"Tosin nykyään vaimo joskus valittaa, että voisi sen kameran ottaa kotonakin esille vähän useammin", Pyykkönen naurahtaa.

Riitta Taulavuori

Sarjassa kerrotaan pienyrittäjistä. Työskenteleekö lähelläsi kiinnostavia, perinteisten tai erikoistenkin alojen yrittäjiä? Ota yhteyttä esimerkiksi sähköpostilla: talous@kaleva.fi

Ilmoita asiavirheestä