Uusi Oulun seudun elinkeinojen kehittämis-strategia puhuu paljon kansainvälisyydestä. Uljaat iskulauseet pitää pystyä viemään myös käytäntöön.
Oulun seudun tuleva kehitys ei ole ainakaan strategioista ja visioista kiinni. Niitä on joka lähtöön, tuoreimpana elinkeinojen kehittämisstrategia vuosille 2007-2013. Suurten linjojen pohtimisessa Oulu on ollut Suomessa omassa sarjassaan.
Mutta onnistumisen mittarina ei ole taito laatia hienoja papereita, vaan taito siirtää niiden ideoita käytäntöön.
Uusi strategia jättää tässä vielä tyhjän päälle. Varsinainen toimenpideohjelma annetaan erillisenä myöhemmin. Tehokkainta olisi ilman muuta ollut pyrkiä saamaan molemmat osat valmiiksi samaan aikaan. Nyt käsillä on vasta komea kokoelma iskulauseita ja tavoitteita.
Lähtökohta on aivan oikea: Oulun seutu pelaa Suomen ja maailman supersarjassa. "Oulun seutu erottuu kansainvälisenä kasvavien ja menestyvien yritysten alueena ja vetovoimaisena liiketoimintaosaamisen ja elinkeinoelämän keskittymänä", paperissa on kirjattu tahtotilaksi aiempia linjapapereita myötäillen.
Missään ei viitata siihen, että tyydyttäisiin olemaan vain yksi Suomen kasvukeskuksista. Itse asiassa koko strategia ei tunnu laskevan juuri mitään Suomen varaan. Kansainvälistyminen ja sen tarve paistaa läpi kaikkialla.
Sama asenne on ollut muissakin Oulun tulevaisuutta pohtivissa papereissa: ovien maailmalle on oltava selkosen selällään, ja niistä on oltava liikettä molempiin suuntiin.
Tämä ajattelutapa on iskostunut oululaiseen selkärankaan jo tervakaupan ja purjelaivojen aikakaudelta, ja viime vuosien teknologiamenestys on sitä vain vahvistanut. Silti asenteiden ja käytäntöjen tasolla on vielä paljon tekemistä.
Kun elinkeinostrategiassa puhutaan osaamisesta ja sen kehittämisestä, aiheena ei enää olekaan vanha tuttu teknologinen osaaminen. Nyt esiin nostetaan liiketoiminnan ja markkinoinnin taitaminen. Toisin sanoen vempaimet ja ideat eivät riitä, tarvitaan myös bisnestä ja myyntiä. Siinä on selvästi ollut toivomisen varaa.
Vilkaisu Oulusta pohjoiseen osoittaa hyvin, mikä merkitys on visioiden viemisellä käytännön tasolle. Haaparannan ja Tornion hurja kasvusykäys tuskin olisi lainkaan nähdyllä vauhdilla toteutunut, ellei Haaparannan kunnanneuvos Sven-Erik Bucht olisi nykinyt kaikkia mahdollisia naruja. Ensin hän hankki Ikean seudulle, nyt hän neuvottelee lentolinjaa Kemistä Tukholmaan.
Kaikki tämä olisi hyvin saattanut jäädä pelkäksi strategiseksi paperitavoitteeksi, ellei sen toteutumisen eteen olisi tehty todella paljon käytännön työtä.
Sama haaste on Oulun seudulla edessään, eri tavoin ja eri mittakaavassa.
Kaupungin oman strategian mukaan Oulun on määrä olla luova ja rohkea innovaatiokeskus, pohjoisen Euroopan kehittynein kaupunki. Hyvä niin, mutta se edellyttää toimijoita, joilla on mahdollisuus toimia.
Loppujen lopuksi visioita toteuttavat aina yksilöt, olipa kyse sitten liike-elämästä tai kulttuurista. Jos Oulu on kaupunki, jossa on helppoa olla rohkea, strategioilla on mahdollisuus onnistua. Jos taas Oulussa on helpointa olla niin kuin kuka tahansa muukin, voi hienot tavoitteet saman tien unohtaa. Paperille ne jäävät silloin kuitenkin.
Uudessa elinkeinojen kehittämisstrategiassa ei puhuta sanaakaan kulttuurista. Miksi kansainväliset osaajat muuttaisivat tai jäisivät seudulle, jossa vahvaa kulttuurielämää ei nähdä elinkeinojen menestystekijäksi?