Takavuosien Kummeli-sketsissä kaksi taitavaa fuusiojazz-muusikkoa esittää vaikeatajuista, nopeaan soittoakrobatiaan perustuvaa – kuuntelukelvotonta – musiikkiaan virheettömästi.
Motto kuuluu: ”Me emme tee musiikissa lainkaan virheitä. Emmekä tee myöskään elämässä virheitä.” Sitten muusikot lähtevät haastattelusta autolla liikkeelle. Kuljettaja pistää vahingossa ykkösen päälle, kun pitäisi pakittaa, ja täräyttää auton seinään mäsäksi.
Kokoomus ei ole koskaan julistanut olevansa virheetön puolue, mutta melkoisen itsevarmassa voiton huumassa puolue on viime eduskuntavaaleista lähtien porskuttanut.
Gallupit ovat suoltaneet suosiollisia kannatuslukuja. Eduskuntavaalien suurin ja päähallitusvastuuseen päässyt puolue lähti kunnallisvaaleihin historiallisen hyvissä asetelmissa.
Mutta niin se pilkka napsahtaa omaan nilkkaan. Ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Omat koirat purevat, ja oma pesä sotketaan.
Oulussa järjestettiin 1984 sen vuoden euroviisuvoittajan Herreys-yhtyeen konsertti jäähallissa. Paikalle ei tullut kovinkaan monta katsojaa. Tuhansien sijasta maksanutta yleisöä oli pari, kolmesataa tai vähemmän.
Vitsi kertoo järjestäjien tuumanneen Oulun murteella: ”Taispa kyllä tulla tehtyä erreys, kun otettiin Herreys.”
Kokoomuksella tuli kyllä viikko sitten tehtyä erreys, kun puoluevaltuusto päätti linjata, että ensimmäisestä sairauslomapäivästä pitäisi tehdä palkaton, ja sairauslomiin pitäisi muutenkin ottaa nykyistä tiukempi linja.
Ihan kuin tämän syksyn rankimmalla sateella, alkoi kuulua hirmuinen ropse, kun kokoomukselle aiottuja ääniä alkoi mennä kohti muita puolueita tai nukkuvia.
Joskus elämässä menee niin, että kaikki näyttää täydelliseltä, eikä epäonnistumisen mahdollisuutta käytännössä ole. Sitten koko korttitalo romahtaa ihan omasta syystä.
Kaiken tämän takana oli puolueen yrittäjäsiipi, joka halusi saada työstä lintsauksen kuriin. Edes puoluejohto ei ollut innoissaan puoluevaltuuston päätöksestä. Keino oli väärä ja ajoitus täysin pielessä.
Kokoomukselta kysyttiin silloin muinoin: mitä te sillä vaalivoitolla oikein teette? Kolmen viikon päästä voidaan kysyä: miten te sen vaalivoiton menetitte?
Virheetön ei ole keskustakaan, joka on pitkään uskonut ja uskoo edelleen, että kuntaliitosten vastustaminen ja kuvitteellisilla pakkoliitoksilla pelottelu toisivat varman vaalivoiton.
Aiemmin saattoi ajatella, että ehkä kuntaliitosteema pitää tietyn osan vanhoista jääräpäisimmistä kannattajista puolueen äänestäjinä. Nyt on sekin todistettu, että edes keskustalaiset itse eivät vastusta kuntaliitoksia niin paljon kuin puoluejohdossa kuvitellaan.
Kaleva teetti kyselyn kuntaliitoksista Oulun vaalipiirissä, jonka kunnissa keskustalla on perinteisesti ollut vankka asema. Yllättävänä tuloksena keskustalaiset on toiseksi eniten kuntaliitoksia kannattava puolue. Vain vasemmistoliitto meni edelle.
On siis täydellinen harhaluulo, että kuntarajat olisivat ihmisille, edes keskustalaisille, mitenkään tärkeitä. Totuus on, että palvelujen toimivuus ratkaisee tuotettiinpa ne omalta pikku kylältä tai tuhannen kilometrin päästä vaikkapa Helsingistä asti.
Keskustajohto rakastaa tarpeettomia kuntarajoja. Se esittää erillisiä piirejä tärkeimpiä palveluja tuottamaan. Nykyiset kunnat huolehtisivat lopuista.
Suomessa on pitkään pyritty eroon järjettömästä turhasta byrokratiasta, niin sanotuista hallintohimmeleistä. Eikä se ole kovista yrityksistä huolimatta kovin hyvin onnistunut. Siitä elävä esimerkki on sekavaakin sekavampi Ely–Avi-kokonaisuus.
Tarkoitus lienee, että keskustalaisia valittaisiin hirveät määrät istumaan mitään tekemättöminä kunnanvaltuustoihin ja päättämään asioista terveydenhuoltopiirien valtuustoihin. Sitten kaikilla olisi kivaa.