Tämän joulun odotusta on leimannut kasvava epävarmuus tulevasta. Sellaisina aikoina
voi koettaa palauttaa mieliin, etteivät joulun tärkeimmät arvot ole aineellisia.
Reippaat alennustarjoukset ovat tänä vuonna alkaneet jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kauppiaat ovat yrittäneet houkutella sisään asiakkaita, joiden into käyttää rahaa jouluostoksiin on vaikuttanut hiipuneen edellisvuosista.
Se ei ole ihme, sillä ihmisten huoli toimeentulostaan on nyt paljon suurempaa kuin aiemmin. Investoinnit ovat lopahtaneet, työpaikkojen vähennysuutisia on kantautunut päivittäin. Sama ilmiö on toistunut kaikkialla, monessa maassa paljon Suomea kovakouraisemmin. Täälläkin jo puhutaan "talouden talvisodasta" tai pahemmista oloista kuin 1990-luvun alun lamassa.
Tämä tunnelma on tarttunut myös heihin, joilla ei toimeentulosta tai tulevaisuudesta ole mitään omakohtaista huolta. Ei hevin voi olla sulkematta silmiään ja korviaan siltä, mitä ympärillä on tapahtumassa.
Mutta nimenomaan joulu on silti aikaa, jonka onnistumista ei voi eikä pidä mitata kaupan volyymeilla tai muilla talousmittareilla. Oleellisimpia ovat toisenlaiset arvot.
Joulu on kristillinen juhla, jota uskonnollisuuden asteesta huolimatta viettävät suomalaisessa yhteiskunnassa käytännössä kaikki. Osalle joulukirkko on oleellinen osa pyhien viettoa, osalle ei. Kaikilla on joka tapauksessa aavistus siitä, että tärkeintä joulussa on välittäminen. Siksihän lahjojakin annetaan.
Vaikka tämän sanominen voi tuntua hurskastelulta, välittäminen ei ole kiinni lahjojen määrästä tai arvosta. Kyse on muistamisesta: tärkeimmät asiat ovat lähellä. Puhelinsoitto, pistäytyminen, ystävällinen tervehdys - ne eivät maksa paljon, mutta voivat olla arvaamattoman tärkeitä. Aina on joku käsi, joka kaipaa puristusta.
Tällaiset totuudet pätevät vuodesta toiseen, eivätkä ne ole suhdanteista kiinni. Myös ulkoisesti hyvin yltäkylläinen joulu voi jättää ikäviä muistoja, jos joulumieli ei ole kohdallaan. Esimerkiksi vanhempien liika alkoholin käyttö on takuuvarma keino lasten joulun pilaamiseen, olivatpa ulkoiset puitteet millaiset tahansa.
Tietyllä tavalla pysähtyminen voi olla myös terveellistä: vaikutelma jatkuvasta nopeasta kasvusta voi johtaa todellisuudentunteen vääristymiseen, jalkojen irtoamiseen maasta. Tällaiset puheet eivät tietysti paljon auta, jos huolet tuntuvat kasautuvan omalle kohdalle, joko vasta pilvinä taivaanrannalla tai jo ylivoimaisen oloisena taakkana harteilla.
Ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule sellaista joulua, jolloin kaikilla olisi kaikki hyvin. Elämäntilanteet ja ulkoiset olosuhteet vaihtelevat, eikä nyt elettävä aika siinä tee poikkeusta.
Useimmilla aikuisilla ihmisillä on jokin hyvä muisto lapsuuden jouluista. Todennäköisesti pakettien sisältö on pitkälti unohtunut, mutta mielikuva tunnelmasta on jäänyt. Sellaisten muistojen rakentamisen ei pidä antaa olla kiinni siitä, kertovatko uutiset nousukaudesta vai taantumasta.
Joulu poikkeaa kaikista muista juhlapyhistä tai vapaapäivistä juuri siinä, että se tarjoaa tilaisuuden arjesta irtautumiseen, erityiseen tunnelmaan kaiken tavanomaisuuden keskelle. Tämä ei ole kiinni siitä, kuinka suuri hengellinen sisältö itse kunkin omassa joulussa on. Käsillä on jälleen tilaisuus johonkin erityiseen, jota myös joulumieleksi kutsutaan. Sellaisen löytäminen on lahja, joka ei ole suhdanteista kiinni.