Europarlamenttiin valittavat suomalaiset ovat tärkeitä vaikuttajia. Huomisten vaalien pitäisi kiinnostaa jokaista äänioikeutettua, mutta puolueet ovat onnistuneet kehnosti yrittäessään kertoa EU:n merkityksestä kansalaisille.
Euroopan unionissa tehtävät päätökset vaikuttavat jokaisen EU-kansalaisen elämään ja elinehtoihin. Myös asuinympäristöä muovataan yhä yleisemmin unionissa säädettyjen direktiivien mukaisesti. Syrjäseuduilla EU:n rakennerahastojen tuki tuo työpaikkoja, jos hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa onnistutaan. Tosin likikään aina niin ei ole käynyt. Sekin hämmentää ihmisiä.
Myös Suomen päättäjien nöyrä asenne EU:n säädösten noudattamisessa voi vieraannuttaa. Likikään kaikki jäsenmaat eivät noudata EU-vaalien tulosten julkistamisessa niin pilkuntarkasti komission näkemystä kuin Suomi noudattaa.
Huomenna jälleen valittavan EU-parlamentin arvo on jäänyt kansalaisille paljon haaleammaksi kuin asuinkunnan valtuuston tai oman eduskunnan tärkeys. Puolueet ja EU-vaalien ehdokkaat ovat välittäneet äänestäjille kehnosti tietoa EU-vaalien merkityksestä. Vaalitilaisuuksissa ja -väittelyissä suurin osa ajasta on käytetty ylätason asioihin. Ne eivät kansalaisia sytytä. Esimerkiksi TV1:n vaalikeskustelussa käytetyt monet puheenvuorot komission puheenjohtajuudesta ja arvuuttelu Suomen komissaarivalinnalla kutkuttavat poliitikkoja, mutta tavallinen katselija kostui niistä vähän.
Mahdollisuus saada komission puheenjohtajuus tai ainakin mahdollisimman painava salkku komissiossa ovat tietysti Suomelle tärkeitä asioita. Silti äänestäjät ovat ja saavat ollakin yhtä itsekkäitä kuin poliitikot. Kansalaisia kiinnostaisi, mitä puolueet ja niiden asettamat ehdokkaat ajattelevat jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista.
EU-parlamenttiin ehdolla olevien tiedot ovat hajanaisia. Se selviää useammassa kuin yhdessä internetin vaalikoneessa käyville. Koneen vaihtaminen kiepauttaa tulosta paljonkin. Kärkeen nousee aina uusia nimiä. Useimmiten myös puoluepainotukset vaihtuvat, vaikka vastaaja säilyttää linjansa. Kun ehdokkaiden näkemykset hajoavat laajasti, vaalikoneiden merkitys jää viihteelliseksi. Niiden suurin ansio saattaa olla siinä, että kun kysymykset ovat toimittajien tekemiä, EU:n nykyisiä ja mahdollisia uusia tehtäviä valotetaan selkeästi.
Ehdokkaiden nimet ovat kyllä tulleet riittävästi esille, vaikka jotkut äänestäjät moittivat tiedon saantia myös siltä osin. Jos on ollut vähänkään kiinnostusta, on kyllä havainnut, keitä on ehdokkaina. Heissä on sentään paljon muitakin kuin kuin politiikan ulkopuolella kasvojaan tutuksi tehneitä, joiden suuri määrä ymmärrettävästi tympii kansalaisia. Puolueet laskevat julkisuushyödyn liian suureksi. Vastavaikutus voi olla yhtä suuri.
Ennakkoarvioiden mukaan äänestysvilkkaus sentään nousisi selvästi edelliskerran surkeasta 31,4 prosentista. Kuitenkin myös nyt jäätänee pitkälti alle 50 prosentin. Niin käy monissa muissakin jäsenmaissa, mutta se on pieni lohtu. Paremminkin yleiseurooppalaisen vaaliapatian pitäisi olla EU-poliitikkojen yhteinen huoli. Kuitenkaan unionin luottamustehtäviä hoitavat eivät ole havahtuneet miettimään yhteisiä, innostavia teemoja vaaleihin. Hajanainen kamppailu kytkeytyy kaikkialla pitkälle kunkin maan sisäpolitiikkaan.
EU-vaaleissa voisi ottaa käyttöön Suomi-Ruotsi -maaotteluista tutun kilpailuhengen äänestysvilkkaudesta . Pakko ei ole tyytyä näkemykseen, että nyt ruotsalaiset voittavat meidät. Ja jos voittavat, ensi vaaleissa numerot pystytään kääntämään eduksemme.