Työterveyslaitoksen tuore selvitys suosittaa työn ja työolojen muokkaamista sellaisiksi, että ikääntynytkin jaksaa ja viihtyy työssään. Oikein hyvä. On varmasti hyödyksi, jos Suomessa saadaan aikaan hyvinvointitalkoot, joilla työuran pidentämisestä tehdään koko yhteiskunnan hanke.
Silti juuri tässä kohden täytyy muistuttaa ainakin yhtä tärkeistä talkoista: Nostatetaan yhteisliike kaikkien työkykyisten nuorten työelämään saamiseksi. Nuorten työttömyys on Suomessa edelleen mittavampaa kuin muiden ikäluokkien puute työstä.
Miten voi tehdä pitkän työuran, jos ei pääse edes alkuun? Nuoret ovat oppivaisia. Ei heitä tarvitse kovin pitkään koulun jälkeen totuttaa toimettomuuteen, kun olotila alkaa tuntua luontevalta. En usko, että yhteiskunnassa olisi tehty likikään kaikkea nuorisotyöttömyyden poistamiseksi. Enkä ole tavannut ketään muutakaan, joka niin uskoisi. Mistä siis kiikastaa?
Eräänlaisia talkoita ihmisten pitämiseksi mahdollisimman pitkään työelämässä on jo käynnistetty. Tunnen muutamia monin tavoin sairaita henkilöitä, jotka katsovat ainoaksi selviytymisen mahdollisuudekseen päästä sairauseläkkeelle. Työ on käynyt heille niin hankalaksi, että sairauspoissaolot toistuvat tavan takaa.
Samanlaisista ja lievemmistäkin vaivoista kirjoitettiin takavuosina eläkepaperit. Ovatkohan eläkelaitosten lääkärit saaneet viime vuosina uudenlaista koulutusta? Nykyisin he havaitsevat yhä useammin, että useista vakavista vaivoistaan huolimatta ihminen on täysin työkuntoinen.
Ehkä he osaavat arvioida asioita paremmin kuin menneinä aikoina. Täytyyhän osaamisen parantua kaiken aikaa, vai mitä? Silti mielessä käy epäily, että tässäkin saattavat vaikuttaa talkoot, joilla ihmisiä pyritään pitämään entistä kauemmin työelämässä.
Erityisen nurinkuriselta sairaan henkilön työhön sitominen tuntuu, jos hän on alalla, johon on pyrkimässä innokasta nuorta väkeä. Mitenpä pääsevät, kun ei ole paikkoja tarjolla.
Oikeassa työterveyslaitos silti on, keskimäärin ottaen. Aika kökkö on sutkautus, jonka mukaan terve ruumis ei työtä kaipaa. Kun ikääntyvä ihminen tuntee itsensä hyväkuntoiseksi ja työskentelee mukavaksi kokemassaan ympäristössä, miksipä hän ei jatkaisi yli suomalaisten keskimääräisen eläköitymisiän. Se on yhä hieman alle 60 vuotta.
Fiksuimmat työnantajat ovat jo tarttuneet talkoisiin Työterveyslaitoksen toivomalla tyylillä. Henkilökuntaa kannustetaan työkykyä ylläpitäville kursseille. Parhaissa tapauksissa työpaikkojen ilmapiiriä muokataan viihtyisämmäksi. Se on älykästä aikana, jolloin ikäluokat pienenevät. Likikään kaikille aloille ei lappaudu väkeä samaan tahtiin kuin takavuosina.
Olisi epäviisastakin heittää liian varhain menemään ammattitaitoa, joka on karttunut työvuosien mittaan. Eipä löydy juuri mitään työtä, johon tultaisiin ammatillisesti valmiina. Monissa tapauksissa reipas työkokemus selättää pitkällisenkin opiskelun.
1990-luvun alun lama sai Suomessa aikaan monenmoista tuhoa. Erittäin pahoihin seurauksiin kuului se, että ammattitaitoa valui hukkaputkeen. Tai eläkeputkeksihan sitä kutsuttiin. Sitä käyttäneet havaitsivat, että myös varttuneet ihmiset tottuvat näppärästi joutilaisuuteen. Kun parempien aikojen tultua koetettiin houkutella työttömyyseläkkeelle pantuja takaisin sorvin ääreen, miltei poikkeuksetta tehtiin turha yritys.
Monia hätkähdyttäviä tietoja Työterveyslaitoksen Kesto-ohjelman haastatteluihin kiistatta sisältyy. Joku hyväkuntoinen henkilö voi pyrkiä innokkaasti eläkkeelle ja hakea vapaalle päästyään tyydytystä järjestötoiminnasta tai vapaaehtoistyötä. Jos tuo on yleistä, suomalaisessa työelämässä on kosolti korjaamista.