Työssä jaksamisen ohjelma nosti esiin kysymyksiä, jotka moni on kokenut työpaikoilla kipeän omakohtaisesti. On aina vaikea arvioida, paljonko hallinnon ylätasolla toteutetut ohjelmat varsinaisesti vaikuttavat siellä, missä niiden pitäisi tuntua eli tavallisilla työpaikoilla. Niiden todellisuus tuskin on työssä jaksamisen ohjelman jäljiltä paljonkaan toisenlainen, mutta muutokset tapahtuvatkin hitaasti ja nimenomaan asennetasolla.
Tuulikki Petäjäniemen vetämä nelivuotinen ohjelma, joka päättyy ja jonka tuloksia esiteltiin keskiviikkona, sai käyttöönsä lähes seitsemän miljoonan euron budjetin ja yhteistyökumppanikseen neljä ministeriötä. Valtiovallan panostus asiaan on näin ollen ollut varsin mittava.
Ohjelma keskittyi pitkälti tiedottamiseen, jolla on haluttu vaikuttaa asenteisiin. Tuloksiin on muun muassa kirjattu 170 lehtihaastattelua neljän vuoden aikana. Normaalit haastattelut on mainittu osaksi ohjelman tiedotuspainotusta, mikä saattaa antaa vaikutelman siitä, että julkisuutta voitaisiin "ostaa". Näinhän ei ole, vaan asian yleinen mielenkiinto ratkaisee. Tässä tapauksessa mielenkiintoa on ollut olemassa, sillä työssä jaksamisen tärkeyttä ei kukaan voi kiistää.
Ohjelman konkreettiset kehittämishankkeet tavoittivat parhaiten kunta-alan työntekijöitä. Teollisuus, pk-yritykset ja maatalous jäivät vähemmälle, mutta varsinainen ansio on siinä, että koko työssä jaksamisen käsite on tullut tutuksi ja siihen toivon mukaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Saatuja kokemuksia on jatkossa määrä käyttää hyväksi kaikissa niissä asioissa, jotka liittyvät työelämän kehittämiseen. Erillisenä ohjelmana sitä ei viedä enää eteenpäin.
Mielenkiintoisimpia uusia havaintoja on sen mittaaminen, kuinka vahvasti henkilöstön terveys ja hyvinvointi parantavat työyhteisön toimivuutta ja tuloksia. Henkilöstön tyytyväisyys nostaa asiakkaiden tyytyväisyyttä, ja tyytyväisyys johtamisen tapaan nostaa puolestaan henkilöstön tyytyväisyyttä. Samoin tekee tyytyväisyys osaamisen kehittämiseen. Lisäksi tuottavuudella on erittäin paljon tekemistä sen kanssa, kuinka tyytyväistä henkilöstö on esimiestoimintaan.
Toisin sanoen organisaation tulos on hyvin pitkälle riippuvainen siitä, kuinka hyvin henkilöstö viihtyy ja jaksaa työpaikallaan. Tämän tosiasian muistamisessa on Suomessa paljon parantamisen varaa. Esimerkiksi viime vuonna sairauspoissaolot lisääntyivät kaikilla muilla lohkoilla paitsi teollisuudessa. Useimmilla työpaikoilla koetaan myös, että väkeä on liian vähän työtehtäviin nähden.
Esimiehilletämä kaikki asettaa suuria vaatimuksia. Kärjistetysti tyytyväisyys työssä riippuu pitkälti siitä, kuinka työtä osataan johtaa ja organisoida. Jos kyse on pelkästä käskyttämisestä, ei lopputulos ole hyvä.
Työministeri Tarja Filatov muistuttu keskiviikkona, että irtisanomisilla ja saneerauksilla tuottavuutta saadaan yrityksissä ylös vain väliaikaisesti. Pysyvät vaikutukset saadaan aikaan muulla tavoin, työmotivaatiota lisäämällä. Se myös vähentää sairauspoissaoloja.
Työssä jaksaminen on paljon kiinni siitä, osataanko yrityksissä ja organisaatioissa aidosti ja pitkäjänteisesti kiinnittää huomiota henkilöstön tilaan. Jos näin tehdään, lopputulos hyödyttää sekä yritystä että sen työntekijöitä. Koska tällaisia asioita ei voi nopeasti rahalla mitata, kyse on ennen muuta työyhteisöissä vallitsevista asenteista. Liian monen arkikokemus yhä on, että niissä on parantamisen varaa.