Oulun kaupunginvaltuuston tiistaille venynyt maratonkokous jää historiaan eräänä kummallisimmista. Mukana oli vahvasti farssin piirteitä. Kokouksessa tehtiin tärkeitä päätöksiä ja tulevaisuuden linjauksia mutta myös sekoiltiin tavalla, jollaista kunnallisessa demokratiassa on harvemmin nähty.
Surkuhupaisinta oli keskustan valtuutetun Matias Ojalehdon omalaatuisen ponnekas toiminta Sanginjoen ulkometsän suojelua koskeneessa äänestyksessä.
Ojalehto koki asiakseen nousta paikaltaan ja mennä ojentamaan oikein kädestä pitäen puoluetoveriaan Anna-Kaisa Lepistöä, joka oli äänestänyt suojelun puolesta – toisin kuin muu keskustan ryhmä.
Ojalehdon ohjeistuksen jälkeen Lepistö muutti äänestysvalintaansa suojelun vastaiseksi, mutta tulikin painaneeksi sekä tyhjää että vielä kerran ei-nappia.
Yhden valtuutetun poikkeuksellinen päällepäsmäröinti aiheutti kokouksessa kovasti ihmettelyä. Osa valtuutetuista vaati uutta äänestystä vedoten Lepistön saamaan ”pikaopastukseen”, jollainen ei ole valtuustosalin arvon mukaista toimintaa.
Ojalehto on kokenut kuntapoliitikko, jolla luulisi olevan käsitys käytöstavoista. Hän toimii muun muassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuutettuna, sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana sekä keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana.
Paljon auttaa, jos Ojalehto vielä ymmärtää, että ylintä päätösvaltaa kaupungissa käyttävän luottamuselimen jäsenellä, valtuutetulla, pitää olla oikeus äänestää näkemyksensä mukaisesti kenenkään toisen valtuutetun siihen kesken kaiken puuttumatta.
Ulkometsän suojelu hävisi yhdellä äänellä. Mikäli Lepistön ääni olisi mennyt toiseen suuntaan kuten hän alunperin oli äänestänyt, suojelu olisi voittanut yhdellä äänellä.
Joka tapauksessa yli kymmenen vuotta edes ja taakse jappastu Sanginjoen suojelu sai nyt päätöksen, joidenkin mielestä arvoisensa.
Sanginjoen sirkuksen jälkeen valtuusto katsoi tulevaan. Valtuutetut päättivät selvällä enemmistöllä, että Oulun kaupunki osallistuu 16–17 miljoonan euron sijoituksella Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.
Päätös mukaan lähdöstä ei ollut kuitenkaan helppo. Pyhäjoen ydinvoimala on ennen kaikkea suomalaisen teollisuuden hanke. Siinä mielessä on perusteltua kysyä, miksi kunnallisten toimijoiden on rahoitettava suurinvestointia. Vastauskin löytyy.
Oulun kaupunki sijoittaa rahojaan Fennovoimaan aluekehityksen vuoksi. Ydinvoimalan rakentaminen toisi selvitysten mukaan pitkäksi aikaa työtä ja vaurautta lähialueille. Lisäksi Oulun kaltainen yliopisto- ja korkean teknologian kaupunki hyötyisi hankkeesta erikoisosaamisen kasvuna.
Enemmistö Oulun päättäjistä tietää, että kokonaan uuteen paikkaan Pohjois-Suomeen suunniteltu ydinvoimala vaatii poikkeustoimia myös Oulun kaupungilta. Mikäli Pyhäjoen annetaan kariutua, ydinvoimalupa saatetaan siirtää Etelä-Suomeen.
Pääkirjoitus