Valtiovalta teki lastenpäivän juhlassa harvinaisen eleen, pyytämällä anteeksi niiltä ihmisiltä, jotka ovat joutuneet kaltoin kohdelluiksi lastensuojelun sijaishuollossa.
Virallinen ja julkinen anteeksipyyntö oli paikallaan, sillä Jyväskylän yliopiston sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tekemä raportti paljastaa, että kaikissa sijaishuollon muodoissa on tapahtunut kaltoin kohtelua ja väkivaltaa. Vastaavat korkean tason anteeksipyynnöt ovat poikkeuksellisia.
Kyse on perhehoitoon, lastenkoteihin, koulukoteihin, psykiatrisiin hoitolaitoksiin, sairaaloihin ja oppilaskoteihin sijoitetuista lapsista vuosina 1937–1983. Tuona aikana huostaan otettuna oli noin 155 000 lasta.
Selvitys on poikkeuksellisen karua luettavaa. Lapset ovat joutuneet kokemaan ruumiillista väkivaltaa, raskasta työntekoa, henkistä nöyryyttämistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Väkivalta on ollut niin aikuisten kuin toisten lasten tekemää. Perhesiteitä on katkottu ja perustarpeita laiminlyöty.
Väkivalta on monissa tapauksissa ollut julmaa ja pitkäkestoista. Lasten hätä ei ole tullut kuulluksi, eivätkä he ole uskaltaneet kertoa asioista, jos sellaiseen on tarjoutunut mahdollisuus.
Koulukodit on koettu pahimmiksi paikoiksi, ja sinne lähettämistä on pidetty pikemminkin rangaistuksena kuin huolenpitona. Väkivaltaa on esiintynyt niin laitoksissa kuin perhehoidossa. Perhehoitoa priorisoidaan yhä, vaikka sen paremmuutta ei selvityksen mukaan tule pitää itsestäänselvyytenä.
Traumaattiset kokemukset sijaishuollossa ovat vaikuttaneet pitkään lasten ja nuorten elämässä. Oman minuuden ja hyvän itsetunnon löytäminen on ollut vaikeaa. Ymmärtävä puoliso ja hyvä parisuhde ovat myöhemmin kantaneet eteenpäin.
Epäkohdista kertovassa raportissa ei selvitetty, miten laajaa kaltoin kohtelu on ollut, vaan minkälaisia väärinkäytöksiä on tapahtunut. Keskeistä on se, että lapset ja nuoret ovat joutuneet kohdelluiksi tavalla, joka on jopa kulloisenkin ajan mittapuun mukaan on ollut ylimitoitettua. Lastensuojelulakia on uudistettu viimeksi 1983 ja 2007.
Eduskunnan kyselytunnilla käytiin viime viikolla keskustelua siitä, pitäisikö kärsimyksiä hyvittää vahingonkorvauksilla. Tapahtumat ovat rikossyytenäkökulmasta katsottuna jo vanhentuneet. Valtiovalta on tässä vaiheessa lähtenyt siitä, että anteeksipyyntö riittää. Kor-
vausten maksamista on kuitenkin syytä harkita vakavasti.
Vastaavia selvityksiä on tehty viime vuosina useissa länsimaissa. Ruotsissa ja Norjassa selvitykset ovat johtaneet korvausten maksamiseen. Myös Suomessa korvauksia on maksettu jatkosodan jälkeen internoiduille lapsille.
Vaikka menneistä epäkohdista ei voi vetää yhtymäkohtia tämän päivän lastensuojelun tilanteeseen, lasten sijaishuoltoa on syytä tarkastella herkeämättömällä herkkyydellä. Lastensuojelun turvaverkossa on viime aikoina paljastunut pahoja yksittäisiä repeämiä.
Lastensuojelussa keskeistä ennaltaehkäisevää työtä perheiden parissa ja matalan kynnyksen avopalveluita on syytä kehittää, ei karsia.
Pääkirjoitus