Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.
Sain aloittaa uuden työni Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtajana mielenkiintoisella hetkellä. Kansainvälinen finanssikriisi on muuttunut globaaliksi reaalitalouden kriisiksi, joka vaikuttaa myös Suomen kansantalouteen. Uusi vuosi alkaa tilanteessa, jossa tulevaa talouskehitystä on erittäin vaikea ennakoida.
Turhaan ei lamatunnelmia kuitenkaan pidä lietsoa. Mollivoittoisten tangojen luvattuna maana suomalaisilla on taipumusta olla synkempiä kuin olisi itse asiassa tarpeenkaan. Tällä tarkoitan, että viimeaikaiset arviot Suomen talouden tilasta ovat olleet ainakin allekirjoittaneen makuun hieman liiankin pessimistisiä. Kuvaavaa on, että viimeisten barometrien mukaan kansalaisten arvio koko kansantalouden tilanteesta on kielteisempi kuin heidän näkemyksensä omasta henkilökohtaisesta taloudestaan. Maalaisjärki sanoo, että luultavasti tämä käsitys omasta taloudesta on tarkempi kuin koko yhteiskuntaa koskeva arvio.
Ainakin Suomen finanssiala toimii vakaalla pohjalla. Edellisen pankkikriisin seurauksena Suomen pankkien tehokkuus on eurooppalaisittain huippuluokkaa ja takana on monta hyvää vuotta, joiden aikana pankit ovat pystyneet vahvistamaan itseään vaikeiden aikojen varalle. Liiallisia riskejä ja ylimitoitetun ahneuden sudenkuoppaa on osattu välttää.
Silti kansainvälisen talouden ongelmat ovat heijastuneet finanssialan toimintaedellytyksiin ja kansantalouteen myös meillä. Kansantaloudellinen haaste syntyy kuitenkin enemmän reaalitalouden lainalaisuuksista kuin rahoitusmarkkinatoimijoiden edellytyksistä täyttää roolinsa talouden kiertokulussa. Taloustilanteeseen vaikuttaa muun muassa voimakas kysynnän väheneminen maailmanmarkkinoilla. Tietyllä tavalla on kyse kansantaloutemme avautumisen kääntöpuolesta. Mitä avoimempi talous, sitä suuremmat hyvinvointihyödyt kansakunnalle saadaan nousukausina, mutta toisaalta maailmantalouden tökkiessä kärsimme myös muiden ongelmista.
Tilanne edellyttää nyt avointa vuoropuhelua siitä, miten vaikeiden aikojen yli selvitään. Tämän keskustelun osapuoliksi tarvitaan poliitikot, talousviisaat, yritysten edustajat, kuluttajat sekä elinkeinoelämän ja finanssialan edustajat.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori tekikin eilisessä Kauppalehdessä avauksen asuntokaupan piristämiseksi ehdottamalla asunnonostajille määräaikaista asuntolainatakuuta työttömyyden varalle. Vapaavuoren ehdotuksen mukaan pankit voisivat lykätä asuntolainojen lyhennyksiä työttömyyden aikana ja valtio maksaisi osan koroista. Tämä toteutettaisiin valtion ja pankkien yhteistyönä. Pankit eivät ole ehtineet esitykseen vielä perehtyä, mutta ensimmäiset reaktiot olivat uteliaita. On hyvä, että yhteiskunta ja finanssiala voivat keskustella erilaisista vaihtoehdoista tilanteen helpottamiseksi.
Myös yritysten rahoituksen turvaamiseksi etsitään keinoja. Ministeri Antti Tanskasen selvitys asiasta valmistuu lähiaikoina, ja myös siitä odotetaan uusia aineksia keskusteluun, jonka tuloksena Suomeen toivottavasti löytyy lisää keinoja vaikeiden aikojen yli selviämiseksi. Suomessa pankit ovat jo lisänneet rahoitustaan yrityksille reilusti viime vuonna, mutta se ei ole yksin riittänyt korvaamaan yritysten pääomamarkkinoilta aiemmin saaman rahoituksen tyrehtymistä.
Yhdysvalloista maailmalle levinnyt kriisi on jälleen kerran todistanut, että finanssialan toimintakyky on koko yhteiskunnan ja talouden kannalta elintärkeä. Vaikeassa markkinatilanteessa järkevien ratkaisujen etsiminen yhteistuumin yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa on siksi luonnollista, silloinkin kun alan toimijat eivät itseään varten tarvitse valtion tukea.
Finanssialan säädösympäristöön kohdistuu kriisin takia uudenlaisia paineita myös EU-tasolla. On tärkeää, että kriisin aikana tehdyt toimenpiteet ovat harkittuja, oikein kohdennettuja ja mitoitettuja. Tämän suhteen suomalaisille alan toimijoille on tärkeää säilyttää kilpailuneutraliteetti eli se, että toimijoilla eri maissa on samanlaiset kilpailuolosuhteet. Suomen on vaikeina aikoina pidettävä tarkasti huolta siitä, ettei oma taloutemme jää kilpailijamaiden tukitoimien jalkoihin. Suomalainen finanssiala on valmis avoimeen ja reiluun kilpailuun ja tietää siinä pärjäävänsä.
Myös tavallisten ihmisten kannalta on tärkeää voida luottaa siihen, että vuoropuhelu poliitikkojen, finanssialan edustajien, yrittäjien ja kuluttajien kanssa toimii ja tuottaa tilanteen vaatimia ratkaisuja. Minusta merkit ovat hyvät.
Kuluttajien kannalta on tietenkin tärkeää myös tuntea ja ymmärtää oman taloutensa perusteet. Pankeilla, vakuutusyhtiöillä ja muilla finanssipalvelujen tarjoajilla on sekä oikeudellinen että yhteiskunnallinen vastuu kertoa tuotteistaan asiakkaille ymmärrettävästi. Koulujen opetusta pitää kehittää niin, että kaikilla suomalaisilla on nuoresta pitäen myös finanssiosaamisen suhteen parhaat mahdollisuudet oman taloutensa hallinnassa, niin hyvinä kuin vaikeina aikoina. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä oppia kantapään kautta.
Vaikka alkavan vuoden näkymät taloudessa ovat muuten monin tavoin epävarmat, on odotettavissa ainakin tärkeän vuoropuhelun ja parantuvan finanssiosaamisen vuosi.