"Harvinaista huutokauppaherkkua. Ranskalainen kartanokaappi alkuperäisessä kunnossaan, mitä nyt listoja liimailtu. Täyttä tammea 1800-luvulta. Vähintään 500 euroa", arvioi meklari Markku Takaniemi huutokauppahintaa. Kyllä maailmaan tavaraa mahtuu ja tavaralle ostajia ja ottajia.
Limingan nuorisoseuran juhlasalissa kierteli sunnuntaina reilu satakunta uteliasta arvioimassa lahtelaisen Vanhatavara Oy:n pohjoiseen rekalla kuskaamaa tavaraa jo tunti ennen varsinaista h-hetkeä.
Tarjolla oli lipastoja, vaatekaappeja, ruokaryhmiä, lamppuja ja kirjoituspöytiä Keski-Euroopasta asti. Suoraan Suomesta oli tarjolla talonpoikaishuonekaluja ja pikkuesineistöä, Venäjältä uusia öljyväritöitä ja maalauksia.
"Lähtöhintoja meillä ei ole, mutta joitakin periaatteita kylläkin. Selvää on, että tammista kirjoituspöytää ei voi myydä 50 eurolla", Takaniemi selventää sillä aikaa, kun Vanhatavara Oy:n varatoimitusjohtaja Juhani Pietarinen ja kantovoimaa edustava Pentti Ikonen lyövät korttia pöytään juhlasalin etuosassa odotellessa vilkasta kaupankäyntiä.
"Eilen lauantaina Torniossa, sunnuntaina täällä Limingassa ja huomenna maanantaina onneksi takaisin kotona Lahdessa", Pietarinen kertaa viikon reppureissua.
Haukiputaalainen Petra Manninen ja avopuoliso Sami Keränen katselevat sillä silmällä, että pitäisi joululahjoja hankkia, ainakin omaan kotiin. Mielessä on vaatekaappi, jos hinta vain ei nouse liiaksi.
"Ostimme vastaavanlaisen vaatekaapin 300 eurolla", Manninen kertoo.
Keränen ja Manninen kiertelevät kaikki mahdolliset huutokaupat. Limingasta himottaisi Haukiputaalle viedä vielä kristallikruunu ja tamminen parisänky.
"Heitän kaikki uudet huonekalut menemään ja kalustan vanhalla", Manninen myöntää manian.
Takaniemi kiertelee salissa ja kertoo esineistä ja huonekaluista, jos kysytään. Kilpailu on kuulemma alalla kiristynyt, kauppiaita riittää sekä tavaraa kuolinpesissä ja Euroopassa.
"Menneinä vuosina talonpoikakalustokuorma meni Helsingissä ja Oulussa sata prosenttisesti kaupan. Tänä päivänä on vaikea sanoa, mitä asiakas haluaa."
Vielä ennättää konkari meklari Takaniemi juosta tupakalle nuorisoseuran pihamaalla, ennen kuin arviolta kolmen tunnin huutokauppa voi alkaa.
Paula Niemisalon mielessä on muutama vanha pikkuesine ja jotakin puutarhaan.
"Asumme Oulunsalossa vanhassa talossa ja haluan sisustaa vanhalla suomalaisella ja Arabialla", Niemisalo perustelee.
Niemisalo ei löydä Limingan huutokaupasta sitä, mitä on jo kaikista muistakin huutokaupoista etsinyt. "Kapea pesukomuutti. Pitäisi mahtua tiettyyn tilaa, enkä sopivaa ole vielä löytänyt."
Eteen osuu jotakin mieluisaa: puinen haukka puutarhaan. "20 euroa korkeintaan", sipisee Niemisalo vaivihkaa niin, ettei ympärillä olevat kuule hinta-arvioita.
Yleisö hakeutuu paikoilleen ja sali hiljenee. Takaniemi kopauttaa puunuijalla kolme kertaa ja kertoo huutokaupan säännöt, paljonko korotetaan kerralla mistäkin hinnasta ylöspäin. Takaniemi aloittaa kaupanteon rokokootyylisellä valokuvakehyksellä. Huuto alkakoon.
"Ensimmäinen...", ehtii Takaniemi toistaa, kun hinta kipuaa ylöspäin. "10 euroa toinen ja kolmas kerta, onneksi olkoon."