Belgialainen naispilotti Kris van den Broeck laskee Balloon Elite -kuumailmapallonsa hitaasti kohti Jerisjärveä. Kori tömähtää järven lumipeitteiseen jääkanteen, hypähtää ilmaan ja tekee loikan. Vielä pari pientä pomppua ja kori kyytiläisineen kupsahtaa kyljelleen. Keimiötunturin ja Mustakeron välinen tunturituuli yrittää vielä kiskoa mukaansa suurta palloa, joka on jo litistymässä jäälle pitkin pituuttaan.
Pilotti oli ohjeistanut muutama tovi ennen laskeutumista tiiminsä jäsenet ja kolme matkustajaa. "Kaikki tavarat pois käsistä ja kaulasta roikkumasta, tiukka ote korista, polvet hieman koukussa valmiina joustamaan, kroppa elastisena, ei jäykkänä. Eikä missään nimessä käsiä korin sille reunalle, joka tekee pian tuttavuutta jäänpinnan kanssa!"
Tuulen ote tyhjästä pallosta kirpoaa ja korin lyhyt kylkimyyry jään kanssa lakkaa. Hetken hiljaisuus. Sitten joku päästää röhönaurun. Ei saa selvää kuka, kun koko porukka makaa nipussa kuin silakat purkissa. Limittyminen on niin tiukkaa, että menee tovi, ennen kuin ensimmäinen pääsee irti ja konttaa ulos korista.
Jokaisen polvissa näyttää olleen jouset eikä kukaan kerro ruumistaan kivistävän. Siis hyvin kaaduttu.
"Laskeutuminen oli hyvä", arvioi hetkeä myöhemmin myös Jürgen Goolaerts, miehistön jäsen. Ilman tuulta pallo koreineen olisi laskeutunut pystysuorasti ja keveästi kuin höyhen, hän kertoo kokemuksesta.
Muutaman sadan metrin säteellä jäällä makaa ilmansa menettäneinä viisi muuta palloa. Taakse jäänyttä runsaan 30 kilometrin lentomatkaa varten monet ovat matkustaneet päiväkausia eri puolilta Eurooppaa. Van der Broeck tiiminsä kanssa ajoi 2 800 kilometriä Antwerpenistä. Vesilaitoksella työskentelevä van der Broeck on pilottina Danny Bertels Ballooning -yhtiössä, jolla on kymmenen kuumailmapalloa. Levillä hän kävi jo viime talvena.
Leville kuumailmapallot miehistöineen on vetänyt kolmas Arctic Hot-Air Balloon Adventure -tapahtuma, joka kestää 12. helmikuuta saakka. Kun viisumivaikeutensa voittaneet kaksi venäläismiehistöä palloineen ennättivät paikalle, kahdeksan palloa on valmiina nousemaan Levin taivaalle. Jos vain säiden haltija säätää pilvet ja tuulet oikelle jengoilleen. Venäjän ja Belgian lisäksi palloja on Saksasta, Hollannista ja Suomesta.
Sään armoilla
Aamupalaverissaan pilotit käyvät läpi säätiedot. Lentokelpoiselle säälle on selkeät tuulen ja pilvisyyden asettamat rajat. Lähtöpaikka valitaan tuulen mukaan ja tehdään arvio, minne tuuli siitä pallot kuljettaa. Kohti tietöntä erämaata ei maksa vaivaa suunnata. Pallot pitää tuoda alas tien varteen, missä ne voidaan lastata autoon.
Jo tapahtuman ensimmäinen päivä näytti lentokelpoiselta. Kalustot ajettiin Levin golfkentälle ja pieni punainen kaasupallo päästettiin ilmojen teille virtauksia tutkailemaan. Nousu oli rivakka ja suora, mutta nopeasti muuttunut sää oli jo pudottanut pilvet liian alas. "Seuraavan kerran yritetään huomenna samaan aikaan", tuomio kuului.
Lennolle pääsyä odottaneiden kymmenkunnan ensikertalaisen joukossa oli rivakassa nosteessa olevan Kittilän kunnanjohtaja Seppo Maula. Taantumasta huolimatta Levin lisärakentaminen on vankalla rahoituspohjalla, ja Maulan mukaan suunnitelmat toteutuvat. Edellispäivänä kunta paistatteli kullan kimalluksessa, kun maailmalle lanseerattiin tuotannon aloittaminen Suurikuusikon kaivoksessa. Todisteeksi tuotiin näytteille 25 kilon kultaharkko, jollaisia alkuvaiheessa aiotaan valaa neljä kappaletta viikossa.
"Sellaisen saat runsaalla puolella miljoonalla eurolla. Kunta ei rahaa saa, mutta yli 200 vakinaista työpaikkaa ovat meille kultaakin kalliimpaa", Maula kertoilee tuttavalleen kännykkäänsä.
Kansainväliset vetäjät
Levin tapahtuman takana on puuhakas ja kokenut parivaljakko, saksalainen Hendrik A. Cate ja hollantilainen Ton Kurvers. Keski-Euroopan märässä talvessa ei ole kelvollisia lentokelejä, joten niitä on etsittävä muualta. Ennen päätymistään Leville miehet tutkailivat Lappia pitkin ja poikin. Outo maa se ei heille ole, Kurversillekin tuttu 15 vuoden ajalta.
"Hyviä paikkoja on paljon, mutta täällä ovat haasteelliset olosuhteet ja komea maisema. Tuntureita, joiden yli voidaan lentää tai jotka voidaan kiertää", miehet kuvailevat kuin yhdestä suusta. "Esimerkiksi Kuusamo olisi kyllä hyvä, mutta liian lähellä Venäjän rajaa. Tuulista kun ei koskaan tiedä!"
Useimmat Leville kokoontuneet ovat ammattipilotteja. "Herra ilmapallo", Ton Kurvers, on tehnyt parikymmentä vuotta ympäri maailmaa mainoslentoja ja lennättänyt yleisöä.
Kurvers on myös Greenpeacen käyttämä pilotti. Sillä saralla hänen mieleenpainuvin keikkansa oli johtavien teollisuusmaiden G6-kokous pari vuotta sitten. Curvers lensi ympäristöjärjestön mainospalloa eikä se banderolleineen sopinut lainkaan kokouksen järjestäjien pirtaan. Helikoptereita tuli kaksin kappalein pakottamaan hänet laskeutumaan.
Entäs sitten? Kurvers heittäytyy nauramaan ja ristii kätensä, ikään kuin käsirautoihin. "En kerro mitään, ettei taas tule poliisi!"
Kai kuitenkin kuva otettiin? "Poliisilla on hänestä jo paljon kuvia entuudestaan", Cate heittää nauraen löylyä kaverinsa niskaan.
Levillä pilotit lentävät paitsi omaksi ilokseen, myös lennättävät yleisöä. Aikuisen lippu ilmojen teille maksaa 179, lapsen 125 euroa. Vaikka hinta äkkipäätä vaikuttaa suolaiselta, etelässä kyydistä joutuu maksamaan tuntuvasti enemmän.
"Kaikki raha jaetaan piloteille tiimien kustannuksiin. Kukaan muu ei ota siitä osuuksia", Levin Matkailu Oy:n projektipäällikkö Mikko Saarinen tähdentää.
Maailmalla on kuumailmapallotapahtumia, joissa sadat pallot peittävät taivaan. Levillekin palloja mahtuisi lisää, mutta Cate rajaisi määrän vain 15:n kieppeille. "Se olisi tänne sopiva määrä."
Vaikka Suomen Lappi on kaukana Keski-Euroopasta, moni piloteista on nytkin mukana toista kertaa peräkkäin.
Sieltä niitä putoili
Jukka Hölttä puuhasteli kotipihallaan Rauhalan kylässä Jerisjärven rannalla, kun ilmapalloarmada liiteli selän takaa idästä päin. "Sitten niitä alkoi tipahdella tuohon jäälle", Hölttä viittaa kädellään.
Toiminnan miehenä hän istahti kelkkaansa ja hurautti jäälle reki perässään. "Tiedän kyllä, miltä siellä tuntuu seisoa viimassa ja 20 asteen pakkasessa."
Jäällä miehistöt pakkasivat lähes parisataakiloiset pallonsa pussiinsa, taittoivat polttimen korin sisään, ja sittenpä Hölttä jo olikin rekineen paikalla. Rannalla tien päässä odotti jo tiimien autoja peräkärryineen.
Suomalaiset kyytiläiset osasivat vain äimistellä, kuinka ulkomaiset pallopilotit osasivatkin ajaa niin tarkasti, että etukäteen varattu kota ja sen lämmittävät nuotiotulet osuivat niin lähelle. Ja kun joku puoliääneen haikaili kahvikupposen perään, meni vain hetki, kun Jukka Hölttä jo kiikutti kodassa kiehautettavaksi vesipannua ja jauhettua pannukahvia. Vallan erinomaiset järjestelyt.
Ensimmäisellä ilmapallolennollaan ollut Kari Nohkola, Turun kupeelta Kaarinasta, kysäisemään Höltältä, että varmaan hänelle näistä touhuista maksetaan. Ja niinhän se tietenkin oli, ettei mitään etukäteisjärjestelyjä eikä mitään maksuja. Hölttä ei tiennyt etukäteen koko porukan tulosta.
"Ei tässä maailmassa kaikki ole rahalla korvattavaa", hän kuittasi ja kipaisi hakemaan kodistaan toisen pannullisen vettä.
Kodassa lämmitteli tyytyväinen ilmapallokansa.
"Huomenna sitten uudestaan", miehistöt jo tuumailivat. Ja myös sitä päivää sää suosi. Ilma oli kirkas eikä eteläisessä Lapissa myllertänyt lumimyräkkäkään jaksanut nousta Leville asti. Pakkasta kyllä oli 25 astetta, mutta siitäkös esteeksi!