Klassikot muistetaan pitkään. Ja onko siinä mitään yllättävää, että unohtumattomia hetkiä arvokisojen eri kaukaloissa ovat eniten tarjoilleet juuri Suomi ja Ruotsi.
Muistatko, kun Anders Carlsson nosti Moskovassa 1986 Ruotsin 2-4-tappiotilanteesta 4-4-tasapeliin viimeisen minuutin aikana? Siihen meni Suomen ensimmäinen MM-mitali.
Muistat varmaan myös, kun Mats Sundin nosti joukkueensa noista täsmälleen samoista numeroista tasoihin viimeisen minuutin aikana Helsingin MM-jäällä 1991.
Maailmancupin ottelussa Tukholman Globenissa 1996 Ruotsi otti Suomesta ankaran revanssin nousten 0-2-tappioasemasta 5-2-voittoon. Mats Sundin sooloili huikeita maaleja.
Vuosi 2003 ja Helsinki ovat vielä niin hyvin lokeroituneet, ettei niitä hetkiä viitsi paljon muistella. 1-5:stä 6-5:een on kuitenkin numeroyhdistelmä, jota kelataan kotona, kaduilla ja kuppiloissa vielä pitkään.
Aurinko on paistanut välillä kirkkaasti myös Pohjanlahden itäpuolelle. Ruotsin jääkiekkohistorian suurin pettymys - tappio Suomelle MM-finaalissa 1995 on valtava piikki länsinaapurimme lihassa. Pitihän Ruotsin voittaa kaikkien aikojen ensimmäinen MM-kulta omassa rakkaassa pyhätössään, pallomaisessa Globen-areenassa. Kiitos Ville Peltosen hattutempun, viimeinenkin hymy ruotsalaisten huulilta katosi.
Toisen - lähes yhtä suuren - katastrofin Ruotsi koki Naganon olympiajäällä. Suomi voitti puolivälieräottelun 2-1, ja aitiopaikalla olivat myös Peter Forsberg ja Mats Sundin.
Kumman vuoro on juhlia perjantaina Ostravassa? Fanien välisen kamppailun vie varmasti Suomi, koska ruotsalaisia on kisapaikalla hämmästyttävä vähän.
Kaukalossa Ruotsi on kiistatta ennakkosuosikki, mutta ei niin selvä kuin Slovakia huippumiehineen. Ruotsilla on meikäläisiä paremmat NHL-avut tyyliin Daniel Alfredsson, Mikael Nylander, Per-Johan Axelsson sekä yli 50 tehopisteen NHL-puolustaja Dick Tärnström (Pittsburgh), jota enemmän taalaliigassa suomalaisista teki pisteitä vain Saku Koivu.
Kotikatsomoihin välittyy jälleen ottelu, joka muistetaan. Panokset MM-jäällä kasvavat koko ajan. Samalla pitää muistaa, Suomen jatkopaikka kahdeksan joukkueen pudotuspeleihin on vielä kaukana varmasta.
Yhden viidestä kovasta - Ruotsi, Suomi, Venäjä, Slovakia, USA - on alistuttava ja lopetettava MM-turnaus jo viimeistään tiistaina.
Jatkolohkossa Suomen otteluohjelma on optimaalinen. Ensin suuria tunteita nostattava Ruotsi, sitten heti perään hengähdysaikaa antava Tanska ja lopulta Venäjä, jonka turnauskestävyys on viime vuosina varsin usein hiipunut.
Toiveita herättää myös leijonaleirin yleinen optimismi. Yksi tappio Slovakialle ei ole suistanut joukkuetta raiteiltaan.
Miinuspuolella torstaina kestopuheenaiheeksi nousi leijonavahtien epävarmuus. Kysymys on tuttu jo monien vuosien ajalta: kumpi tai kuka torjuu Suomen maalilla. Nyt vastuun saa Mika Noronen, mutta minkään ihmeen vuoksi kakkoseksi nostettiin Fredrik Norrena, eikä NHL-tasoinen Jussi Markkanen?
Tälläkin hetkellä jääkiekkofanit eri puolella Suomea odottavat vesi kielellä, tulevatko Saku Koivu ja Teemu Selänne MM-jäälle. Ja miksei myös Ossi Väänänen.
Odotusintoa on syytä hillitä. NHL-pelaajille lähtökäsky ei tule niin vain automaattisesti, vaikka kausi työnantajan väreissä olisi päättynyt. Etenkin putoaminen pudotuspelien toiselta kierrokselta on sanoinkuvaamattoman valtava pettymys, ja MM-kisoja on sentään pelattu jo toista viikkoa.
Heille pelaaminen MM-kisoissa ei ole mikään kauden päätavoite. Tärkeintä on - vain ja ainoastaan - Stanley cup ja sen voittaminen.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi