Tänään se alkaa. Kun 156-170 grammaa painava kuminpalanen tippuu Esposizioni-areenan jäähän kello 12.35 Suomen aikaa, kääntyvät koko jääkiekkoilevan maailman katseet kohti Torinoa.
Miesten avausottelu Ruotsi-Kazakstan tuskin tarjoaa suurta draamaa, mutta sitäkin on luvassa - ennemmin tai myöhemmin. Olympialaiset on tapahtuma, jossa jääkiekkoilija voi tehdä itsestään liki kuolemattoman.
Toisenlaisiakin tarinoita toki löytyy.
Ruotsin Tommy Salo imuroi Salt Lake Cityssä (2002) Valko-Venäjän Vladimir Kopatin punaviivavedon taakseen ja joutui elämänsä kiirastuleen. Puolivälierien shokkitappio ei aiheuttanut Ruotsissa maansurua vaan kollektiivisen maanhäpeän.
Kuka on Torinon narri? Kenestä tulee kuolematon?
Muun muassa näihin kysymyksiin saadaan vastaus seuraavan 12 päivän aikana.
Italiassa pelataan järjestyksessään kolmas NHL-ammattilaisten olympiaturnaus. Kisojen alla on puhuttu ennen kaikkea niistä kiekkoilijoista, jotka eivät Torinoon saavu.
Poissaolijoita on paljon. Kannattaa silti muistaa, ettei tähtiloisto himmene yhdestä, kahdesta tai kymmenestä kieltäytymisestä. NHL:ssä riittää huippukiekkoilijoita.
Olennaisempi kysymys on, millaiseksi pelien taso lopulta nousee.
NHL:n pelirumba on armoton. Se jättää jälkensä pelaajiin. Toisilla vammat ovat fyysisiä, toisilla henkisiä - tai sitten ne ovat fyysisiä ja henkisiä.
Esimerkiksi Dallasin suomalaiset pelasivat juuri ennen Torinon-matkaa kolme ottelua neljässä päivässä. Kun samaan yhtälöön lisätään aikaerosta johtuva väsymys, ei kannata ihmetellä, jos luistimet käyvät tämän iltapäivän Sveitsi-ottelussa verkkaisesti.
Huippupelaajat ovat Torinossa läsnä.
Eri asia on, ovatko he Torinossa parhaimmillaan.
Suomen mahdollisuuksia on epäilty yleisesti. On totta, että loukkaantumiset tekivät Erkka Westerlundin miehistöön ison loven. Miikka Kiprusoff, Tuomo Ruutu ja Joni Pitkänen olisivat kelvanneet mihin tahansa olympiajoukkueeseen.
Yksilöitä vertailtaessa Suomi ei ole aivan huppumaiden tasoa. Mutta siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota.
Pelijärjestelmä suosii Suomea. Viime kädessä kaikki tiivistyy yhteen ainoaan peliin, puolivälieräotteluun. Ja yhdessä ainoassa ottelussa Suomi voi voittaa minkä maan tahansa.
Kiekko tolpasta sisään, tolpasta ulos. Marginaalit ovat - oikeasti - pieniä.
Torinon-turnauksen ennakkokohu tuo mieleen syksyn 2004 tapahtumat. Maailmancupin aikana maajoukkue kävi läpi rajun henkisen myllyn, joka hitsasi ryhmän saumattomasti yhteen.
Onko vastoinkäymisissä taas menestyksen siemen?