Taksitolppaa ei näy missään, mutta kyytiä olisi tarjolla. Mikäs pimeä taksi tämä oikein on?
Ei pimeä, eikä edes harmaa, vaan kirkkaankeltainen riksa. Ylivieskalainen Pauli Mahlamäki siinä odottelee matkustajaa riksansa päällä. Mikäpä siinä, hypätään kyytiin.
"Tämä on niin verkkainen ajoneuvo, että tolppa olisi aina tyhjillään. Olen yhtä lähellä kuin lähin puhelin", Mahlamäki opastaa.
Kiinalaiset jouset niiaavat kevyesti takamuksen alla, kun melkein satakiloinen äijänköriläs kapuaa kyytiin. Tällä vehkeellä ei varmasti kuski jaksa kauas polkea kuin muurahaisen painoisen kyytiläisen.
"Tämä on sähköavusteinen. Jaksan viedä isonkin ihmisen vaikka mäen päälle", Mahlamäki vakuuttaa.
No testataan, miten riksa kulkee. Näytä kuski vilkkua vasemmalle ja karauta aluksi rautatieasemalle. Laitetaan varmuuden vuoksi kassi kyytiin, jotta saadaan lisäpainoa.
Riksalla ei kisata
Kuski polkaisee aluksi varovasti ja sitten kammet alkavat pyöriä tasaiseen tahtiin. Vauhti on kesäisen leppoisa, mutta eteenpäin mennään.
Vierestä hurauttaa ohi pari mopopoikaa. Maantiepyörällä pitää välillä kisata mopoilijoitten kanssa. Vakiomopon omistajat ovat ihmeissään, kun lihasvoimalla pääsee hetken matkaa lujempaa kuin polttomoottorilla. Mitenkäs riksa? Lähdetäänkö mopojen kanssa viivalle?
"Tällä ei kisaamaan ryhdytä. Kolmipyöräisellä on aina ajettava huolella. Kun tie kallistuu, tämäkin kallistuu, joten mihinkään ei saa mennä liian lujaa vauhtia."
Eikä olisi väliksikään. Korvissa suhiseva tuuli pilaisi vain tunnelman. Riksan kyydissä voi nauttia ja antaa elämän hymyillä.
"Heti kun aukaisin paketin, jossa tämä riksa oli, totesin, etten ole tehnyt hauskempaa ostosta. Aina kun tämän olen tallista ottanut, hyvää mieltä se on selvästi herättänyt."
Kärry liikahtaa vitosella
Mutta mitenkäs maksun laita? Taksamittari ei näy raksuttavan missään.
"Olen ajatellut viiden euron lähtömaksua ja kahdenkympin tuntitaksaa."
Ei sillä rikastumaan pääse, mutta kysyntää on varmasti niin paljon, että jonkin verran rahaakin touhusta kertynee.
"Rahat menevät pääosin Ylivieskan teatterikilpailun palkintoihin", teatteriohjaaja Mahlamäki valottaa.
Matka jatkuu Ylivieskan rautatieaseman ohitse, ja kuski kurvaa loivasti vasempaan. Juttu luistaa riksakuskin kanssa, mutta jotain puuttuu: jäätelötötterö sopisi kesäiseen tunnelmaan. Ja vieressä on kioski.
"Siitä vain. Saa tämän kyydissä syödä jäätelöä. Tai tämän voi koristella vaikka hääkäyttöön. Minä voin viedä tämän kauemmaksikin peräkärryllä." Varmasti viisas ratkaisu.
Vaikka riksan ajaminen olisi kuinka mukavaa, saattaisi esimerkiksi matka Ylivieskasta Ouluun olla polkien koko päivän urakka. Kunto siinä tosin kasvaisi.