Kaikkia hyviä asioita on helppo kannattaa. Tuulivoima on yksi niistä. Muutamat insinöörit saattavat tuhista mielessään tuotantotavan tehottomuudelle ja ennalta arvaamattomuudelle, mutta yleisesti sitä on mukava kannattaa, sillä tuulestahan saa ilmaista energiaa, kuten olemme monta kertaa kuulleet.
Kun energiamuoto on näin mukava ja suositeltava ja lisäksi ympäristöystävällinen, jää ihmettelemään, miksi maailma ei ole jo täynnä tuulimyllyjä. Jokainen tavallinen ihminen arvostaa ilmaista energiaa, jokainen teollisuuslaitos suorastaan himoitsee sitä. Joku tässä yhtälössä ei toimi. Olisikohan syynä se, että tuulivoimalan rakentaminen ei ole ilmaista ja että myllyn pitäisi toiminta-aikanaan vähintään kattaa omat valmistuskustannuksensa ja tuottaakin vielä kaupanpäälle?
Toki joku on myös sitä mieltä, että tuulimyllyt rumentavat maiseman. Toinen pitää niitä äänekkäinä ja muutamat jopa lintujen surmanloukkuina. Esimerkiksi oululaiset voivat milloin tahansa pistäytyä vaikkapa Hailuodon lauttarannassa ja tehdä siellä omat päätelmänsä asiasta. Oikeassa paikassa myllyt eivät todellakaan suuremmin haittaa silmää ja viuhtovien siipien synnyttämän äänen määräkin on suhteellisista, niin kuin moni muukin asia maailmassa.
Myöskään Motivan tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan tuulivoimalat eivät häiritse pahemmin niiden lähellä asuvia ihmisiä. Tulos kannustanee alan teollisuutta lisäämään nopeasti Suomen tuulivoimakapasiteettia, mutta tutkimuksen merkitys on toissijainen hallituksen taannoisen energiapaketin yhteydessä esitellyn syöttötariffiin rinnalla.
Toteutuessaan tuo päätös lupaa, että tuulivoimalla tuotetusta sähköstä maksetaan etukäteen ilmoitettu hinta ja kaavailujen mukaan se on selkeästi korkeampi kuin ns. markkinahinta. Vaikka valtio tämän hinnan takaa, se ei sitä maksa, vaan käytännössä se siirtyy tavalla tai toisella lopulta sähkönkäyttäjien maksettavaksi.
Syöttötariffi on ollut käytössä Saksassa jo pitkään eivätkä tulokset ole olleet niin auvoisia, kuin syöttötariffin kannattajat antavat ymmärtää. Suomen kannalta olisikin merkittävää se, mille tasolle syöttötariffi määritellään. Liian korkealle asetettuna ja liian pitkäaikaisena se antaa tuulivoimaan investoijille vain luvan ns. painaa rahaa yhteiskunnan tuella.
Tuulivoimassa on myös muita haasteita eteenkin kun ja jos tuotantomäärät nousevat suuriksi. Se on sääriippuvaista ja tarvitsee aina varajärjestelmän.
En ole vielä kuulut yhdestäkään tuulivoimaa kotiinsa tilanneesta suomalaisesta, jonka mukaan on täysin ymmärrettävää, että sähkönsyöttö kiinteistöön keskeytetään, kun tuuli sattuu tyyntymään.
VTT:n vuosittain julkaisemat tuulivoiman tuotantotilastot kertovat lisäksi hyvinkin tarkasti aina yksittäistä tuulivoimalaa myöten, miten tehokkaasti myllymme jauhavat. Sieltä löytyy esimerkiksi tieto, kuinka monta prosenttia tuulivoiman nimellistehosta on ollut tarjolla eri vuosien kulutushuippujen aikana.
Vuosina 1993-2009 nämä kulutushuiput ovat sattuneet keskitalveen joko tammi- tai helmikuulle. Lahjomattoman tilaston mukaan kulutushuipun aikana tuulivoimaloistamme on saatu irti pienimmillään vain yksi prosentti nimellistehosta, enimmilläänkin vain vajaat puolet ja kuudentoista vuoden keskiarvoksi muodostuu vajaat 18 prosenttia.
Varajärjestelmistä joustavin on edelleen vesivoima, mutta sen lisärakentamisen torppamainen tuntuu esimerkiksi Vihreille olevan suurempi periaatekysymys kuin lisäydinvoiman rakentaminen
Silti tuulivoimaa on syytä rakentaa Suomeenkin lisää. Sen keskeinen etu on eittämättä valmiiksi saadun voimalan ympäristöystävällisyys. Lisäksi tuulivoima omalta osaltaan myös monipuolistaa energiantuotantomme rakennetta.