alberto.claramunt@kaleva.fi
Mitä jäi mieleen EU:n ja Välimeren maiden huippukokouksesta? Sarkozy, Sarkozy ja Sarkozy. Ja kun oikein muistelee, niin olihan siellä mukana pääministeri Matti Vanhasen naisystävä Sirkka Mertala ja presidentti Tarja Halonen.
Mistä siellä päätettiin? Kokous päätti perustaa Välimeren unionin, joka kokoaa alueen maiden johtajat huippukokoukseen joka toinen vuosi. Lopuksi valtionpäämiehet katselivat, kuinka hävittäjät lensivät Pariisin yli Ranskan kansallispäivänä. Tämän jälkeen ei kannata ihmetellä, miksi EU-kriittisyys on kasvussa.
Samaan aikaan kun johtajien tärkeimpiin päätöksiin kuului päätös tulevista kokouksista, kansalaiset ympäri Eurooppaa ovat ihmeissään kohonneista elämisen kustannuksista. Itsekin olen ostanut nektariinia neljän euron kilohintaan. En suinkaan Suomesta, vaan Pariisista, jossa kyseistä tuotetta löytyy omasta takaa.
Välillä täytyy oikein ihmetellä, millä lihaksilla eurooppalaiset poliitikot ja eurooppalainen media arvostelevat Yhdysvaltain politiikkaa, kun omasta kaapista löytyy paljon enemmän luurankoja.
Otetaanpa esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikka. Helsingin Sanomat tiesi kertoa (17.7.), että biopolttoaineet menettävät poliittista tukeaan EU:n parlamentissa. Samaa virttä laulettiin eurokonservatiivien kesäkokouksessa Pariisissa. Siellä asiantuntijat runttasivat biopolttoaineiden valmistuksen maan rakoon, koska niiden hyötysuhde on heikko ja valmistus lisää hiilidioksidipäästöjä. Vielä muutama vuosi sitten EU löi lukkoon tavoitteen, jonka mukaan biopolttoaineiden osuus kaikista polttoaineista tulisi olla 5,75 vuoteen 2010 ja kymmenen prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
Päätöstä pidettiin osoituksena siitä, kuinka EU on edelläkävijä, kuinka täällä tunnistetaan ilmastonmuutos toisin kuin konservatiivisessa Yhdysvalloissa. Sitten kun EU:n jäsenmaat rupeavat kiltisti sovittamaan politiikkaansa yhteisten linjausten mukaiseksi, aletaankin oikeasti miettiä, oliko päätös oikea. Tällainen jojottelu ei anna ammattitaitoista kuvaa EU-päätösten valmistelusta.
Nyt EU:lle olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä kunnon strategiaa, miten härskisti nousseisiin ja nostettuihin öljyn ja kaasun hintoihin saataisiin laskupainetta. Siinä olisi Sarkozylla, Vanhasella ja kumppaneilla kunnon näytön paikka. Pitäisi osoittaa, että EU tarttuu todella sellaisiin asioihin, joilla on kansalaisille merkitystä. Suomen osalta kysymys kuitenkin kuuluu, riittääkö pääministerillä halua ja kykyä vaikuttaa tähän megaluokan asiaan EU-tasolla.
Mutta onhan meillä myös presidentti Halonen. Hänellä olisi nyt tuhannen taalan paikka näyttää johtajuutta EU-agendan luomisessa, kun hallitus ja koko EU uinuu. Perjantaina Halonen kommentoikin energiapolitiikkaa Porissa. Halosen mukaan Suomen pitää vain tottua siihen, ettei kaverihintaista puuta tai energiaa ole saatavissa.
Tämäkö on presidentin panos asiassa, jolla on merkitystä Suomen teollisuudelle, työpaikoille ja hyvinvoinnille? Ei kai nyt ole niin, että öljyn ja sähkön hinnannousu pitää ottaa vain annettuna. Kyllä joku vetää välistä raskaasti samalla kun EU:n kansalaisten ostovoima kuihtuu. Esimerkiksi öljylähteitä löytyy jatkuvasti lisää ja tekniikka niiden hyödyntämiseksi paranee.
Tarja Halonen, tule esiin ja aja palkansaajien etua.