Talousvaikeuksiin ajautunut lapsiperhe laittaa silmät kiinni ja painaa kaasu pohjassa viimeiseen mutkaan.
Helsinkiin innosta hehkuen muuttanut Niemisen Kalle päätyy hamppariksi siltojen alle.
Afrikkalainen heimopäällikkö johdattaa kansansa muiden palveltaviksi pohjoiseen.
Nämä Gösta Sundqvistin (1957-2003) kynästä lähteneet tarinat syntyivät aikana, jolloin tasavaltamme presidentit aloittivat uudenvuoden puheensa sanoilla "on lottovoitto syntyä Suomeen".
Elettiin hyvinvointivaltiossa, jossa leipäjonotkin olivat pelkkää kateellisten ruotsalaisten panettelua.
Sundqvistin ennenaikainen kuolema jätti suomalaiseen kulttuuriin aukon, joka ei täyty kenties koskaan.
25 vuotta kestäneen, 16 albumin mittaisen uransa aikana Sundqvistin yhtye Leevi And The Leavings julkaisi pitkälle kolmatta sataa kappaletta. Vitsinä liikkeelle lähtenyt bändi keskittyi aluksi pelkkien sinkkujen julkaisuun.
Seikkailunhalu säilyi
Leevin ja Leavingsin kaikki singlet ja muutama harvinaisempi soolojulkaisu on nyt koottu viiden cd-levyn ja yhden dvd:n järkäleeksi nimellä Matkamuistoja.
Näin viihdyttävää ja älykästä pakettia olisi turha yrittää koota keneltäkään toiselta suomalaisartistilta. 98 toinen toistaan nerokkaampaa popkappaletta, joista useimmat hittejä, on hengästyttävä määrä.
Leavings ei halunnut keikkailla ja säilytti kenties siksi seikkailunhalun musiikissaan loppuun asti.
Tero Alangon toimittama 36-sivuinen kirjanen alkaa lupaavasti nuoremman polven muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirran nuoruusmuistelolla. Hän löytää Gösta Sundqvistin taiteesta punaisen langan: se näyttää mistä halutaan vaieta, mutta rehellisen kauniilla tavalla.
Leavingsin alkuperäisjäsenen Risto Paanasen haastattelu tarkentaa Sundqvistin roolia lempeänä, mutta tiukkana bändijohtajana. "Gösta oli nero ja me muut sitä tavallista porukkaa".
Myös kauneusvirheitä
Kirjanen valaisee ja viihdyttää, mutta pieniä kauneusvirheitäkin löytyy. Mukaan otetut nuorempien rockjulkkisfanien kommentit tuntuvat päälleliimatuilta ja naisnäkökulmaa olisi kannattanut kysyä vaikkapa Göstan työtovereilta - eikä Rosa Meriläiseltä.
Mikko Kurenniemen kanssa toteutetut hillittömät levynkannet olisivat ansainneet postimerkkiä suuremman koon tai vaikkapa oman kirjansa.
Gösta Sundqvist oli kova puhumaan, mutta ehkä vieläkin kovempi kuuntelemaan. Sundqvistin tausta, suomenruotsalainen isä ja karjalainen äiti, antoi hyvät eväät suomalaisuuden tarkkailuun riittävän välimatkan päästä ja epäilemättä myös verbaalista valmiutta.
Supliikkia piisasi myös lukuisille radioteatterihahmoille, joista laulava raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkanen elää yhä omaa elämäänsä.
Kaljabaarimusiikkia
Sundqvistin laulujen hahmot on helppo kuvitella Helsingin näköiseen pikkukaupunkiin ja sen betoninharmaisiin tuulipukulähiöihin. Hurtista huumorista huolimatta näkökulma on aina empaattinen.
Vaikka Sundqvistin antisankarit mokaavat raskaasti, he ainakin yrittävät parhaansa. Siksi joku onnistuukin, ainakin haaveissaan. Tarinat ovat niin uskottavia, ettei Leavingsia suositumpaa kaljabaarimusiikkia ole tehty kai vieläkään. Moni on kyllä yrittänyt.
Matkamuistoja-boksin dvd:llä on Ylen tuottama dokumentti Sundqvistista vuodelta 1990. Se löytää kulissien takaisen visionäärin, jonka tekemisissä oli paljon spontaania riemua. Mukana ovat kaikki Leevi And The Leavingsin tv-esiintymiset, sekä musiikkivideot 14 kappaleesta.
Taso vaihtelee Rakkauden työkalu -videon ammattimaisen upeasta Teuvon tökeröön halpis-campiin, joka sekin naurattaa ainakin kerran. Mustavalkoisen Pohjois-Karjalan jurrisesti pyörivä kuva yhdistettynä takaisin maalle kaipaavaan sanoitukseen todistaa väkevästi, ettei itkulla ja naurulla ole paljoakaan eroa.
Itku ja nauru kulkivat käsi kädessä kaikessa Gösta Sundqvistin taiteessa.